Nyt kun lumi alkaa olla sulanut koko tontilta, esille tulee talven aikana pudonneet oksat ja risut. Ensisilmäyksellä tilanne ei näytä ollenkaan niin pahalta, mutta huh, kun pääsee haravan varteen. Mistä näitä oikein tulee!!!! No niin, niin, koivikostahan ne....
Haravointi ei kuulu varsinaisesti lempipuuhiini, joten olen ottanut käytäntöön etappiharavoinnin. Otan kerralla vain tietyn osan pihasta, yleensä näkyvimmät ensin. Ja lähes poikkeuksetta toimimme niin, että minä teen risu-/oksakasoja ja mies kärrää niitä.
Kerääminen tapahtuu on ikivanhalla "lumikola" kärryllä, jolla kerää risut ja lehdet todella helposti ilman turhia kumarteluja. Säästyy selkä.
Nyt olemme keränneet avonurmelle keon risuja, jotka poltamme sitten kun sää sallii.
Eli ei liian kuivaa ja ehdottomasti ei tuulisena päivänä. Lasi viiniä, harava ja hillitty nuotio, niin johan muuttuu tämä jokakeväinen risusavottakin mukavaksi puuhasteluksi. Ehkäpä joku ystävistä tuleen mukaan talkoisiin tai sitten vaan puuhastelen mieheni kanssa.
Tässä vielä tunnelmakuva viimevuotisesta kokosta, joka illan hämärtyessä loi oikein mukavan tunnelman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti