Pihasta näkee, että syksy alkaa lähestyä. Värit puissa ja ilmassa haalistuu ja keskikesän kirkkaus alkaa sammua. Onneksi sinnikkäät syyskukkijat antavat iloa ja väriä elämään! Ja onhan tuo maisema muutenkin kohdallaan, varsinkin kun pidän luonnontilaisesta ympäristöstä muutenkin.
Parin viimeisen päivän aikana on piiskannut vettä ja ollut kunnon ukkosmyräköitä öisin, joten pihan korkeat istutukset ovat laonneet ja herukkapensaskaan ei enää ole näin täynnä marjoja. Onneksi ehdin poimia marjat omaan tarpeeseen. Linnut ovat iloisia, kun ovat saaneet pudonneita marjoja syötäväksi.
Ja nämä erikoiset ripsireunaiset unikot ovat ponnistaneet vuoronperään kukkapenkistä. Tosiasia on, että en edes muista koska olisin kylvänyt tällaisia siemeniä, joten yllätys oli varsinainen kun unikot alkoivat avautua. Kaverit kukkivat vaan niin nopeasti, että en ole ehtinyt ottaa kuvaa aivan kaikista. Värikirjo kun on ollut aikamoinen.
Näistä kyllä täytyy keräää siemenet talteen, ovat kyllä niin hauskat!
PS. oli muuten valtaisa pettymys peuroilla, kun emo toi kaksi poikasta Hänen Korkeutensa ruokintapaikalle ja se oli aidattu!! Voin vain kuvitella keskustelun: " no niin lapsoset, tällä äiti kävi aina pikkutyttönä syömässä kaikkia ihania herkkuja, joita nuo ihmiset meille olivat istuttaneet. Muistakaa nyt sitten tämä paikka!" ja hetkeä myöhemmnin se pettymys, kun kolmikko seisoo aitauksen takana ja kaikki ihanat herkut ovat niiden ulottumattomissa! Hah, siitäs saitte! Mitenkäs se turpa nyt pannaan, sanon minä!
Tunnelmaa on vaikea saada tallennettua kuviin, mutta näistä sitä löytyy. Ihania kuvia.
VastaaPoistaKiitos!
Poista