sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Edelleen sitä oikeaa etsimässä!



Taas on vierähtänyt aikaa ja viralliset eropaperit kolahti posilaatikkoon. Nyt olen siis virallisesti SINKKU! Mitä se nyt sitten tarkoittaakaan.

Etsin edelleen sitä oikeaa... taloa! Mitään ei oikein ole tullut vastaan. Tai kun laajensin reviiriä, löytyi reippaasti kauempaa ihana merannan äärellä oleva loistokuntoinen vanha taloa ja upea pihapiiri, mutta hinta oli valitettavasti hieman minun ulottumattomissa. No, saahan sitä haaveilla.

Punainen tupa on edelleen myymättä ja se edelleen kummittelee taustalla. Jotenkin se tuntuu odottovan minua. Ketään muuta ei ole käynyt sitä katsomassa ja omistajakin tuli jo hieman hinnassa alas, kun soitin ja juttelin hänen kanssa. Mitäköhän vielä odotan?
Miten tämä tuntuukin niin isolta askeleelta? Koska se päättää erään erittäin hankalan ihmissuhteen samalla kertaa... Tällä kertaa edessä ei olisi vain muutto uuteen asuntoon, vaan se on myös ero ihmisestä, jota rakastan, mutta jonka kanssa tulevaisuutta ei oikein näy. Jaksanko vielä odottaa ihmettä vai laitanko hanskat tiskiin ja vaihdan maisemaa ja aloitan uuden elämän tässä punaisessa torpassa.

Isoja asioita. Isoja päätöksiä.

Haaveilen joulusta sukulaisteni kanssa punaisen talon isossa tupakeittiössä. Hellassa rätisisi tuli, nurkassa seisoisi joulukuusi ja keittiötä halkaisisi pitkä puupöytä, joka notkuisi herkkuja. Kynttilät palaisi, naurua ja puheensorinaa, kissa käpertyneenä omalle paikalleen ja rauha maassa. Sitä toivoisin.
Ehkä rohkenen otaa askelen kohti uutta tulevaisuutta ja kääntää lehti kirjassani.

Tänään palaan kuitenkin vielä kerrostalo asuntooni koneen äärelle katsomaan, josko se oikea tulee vastaaan. Vai onko se siinä edessäni?

Rauhallista isänpäivää kaikille. 


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Näitä luen (tuoreimmat päivitykset ylinnä)