perjantai 20. heinäkuuta 2018

Etupihalle uusi aita


Kuulin uutisista tuossa jonkunen aika sitten, että Kurtturuusu 'Rosa rugosa' lisätään poistettaviin haitallisiin vieraslajeihin. Meidän etupihalla aitataimena on ollut tietysti tuota Kurtturuusua. Se on päässyt villiintymään runsaiden juurivesojen kanssa ja olinkin jo ajatellut pitempään, että sille täytyy tehdä jotain, kunhan ehdin muista pihatöistä. Koska kuulin uutisen, siirsin sen ylemmässä piha-agendassa ja poistimme kasvin itseaisiassa heti. Aika komean juuriston oli ruusu ehtinyt kavattamaan ja siinä sai oikein urakoida, että saimme sen pois juurineen. Naapurin väliselle rajalle jätimme vielä muutaman ruusupuskan näkösuojaksi. Samalla poistin pienen pihlajan ja tuomenvesoja, jotka oli levinneet aluelle myös. Yllätykseksi löysimme myös rajakivetystä nurmen ja ruusujen alta, jotka siirsimme talteen.

Etupihan villiintynyt ruusuaita

Hetken katsottua tyhjää rajaa, päätimme käydä ostamassa jotain kasveja aidaksi. Puutarhaliikkeessä päädyimme lopulta perinteiseen Kartiotuijaan eli Thuja occidentalis 'Brabant'iin.
Se kasvaa nopeasti, jopa 50 cm vuodessa, ja sietää hyvin leikkausta. Vapaasti kasvessa se kasvaa jopa 5 metrin korkuiseksi,  mutta meillä on kyllä tarkoitus pitää se matalampana leikkamisella. Aitaistuksessa taimiväliksi on hyvä laittaa noin 30 cm, tiiviin aidan saamiseksi.

Inspiraatioaita Tallinnassa

Tuija-aita vaatii noin 40 cm syvyisen istutuskuopan, joka täytetään sitten ravitsevalla mullalla. Vanha avo-oja oli suljettu edestämme ja muutaman lapioinnin jälkeen oli helppo huomata, että se oli täytetty pienillä kivillä. Ne oli varmasti tarkoitus toimia salaojan tavoin. Kesti hetken lapioida sopiva istutussyvyys. Seuraavaksi istutusoja täytettiin Metsäpirtin puutarhamullalla, jota meillä on vielä jäljellä kevään nurmikkourakasta. Sen jälkeen kuoppaan laskettiin reilusti vettä. Kastelu on tärkeä,  varsinkin nyt näiden helteiden keskellä. Myös taimet olivat reilun märkiä istutushetkellä.

Kiviä vaikka muille jakaa


Taimet asetellaan ojaan sopivin etäisyyksin toisista ja tarkastetaan, että kaikki on linjassa ja aidassa ei ole rakoja. Sitten ei muuta kuin täyttää oja kiinni ja varmistaa, että multa on tiiviisti juuriston ympärillä, jotta taimi pääsee heti hyvään kasvuun. Yleensä taimet istutetaan samaan syvyyteen missä ovat olleet ruukussa. Päälle voi laittaa vielä katteen, joka pideättää kosteutta ja pitää rikkaruohot poissa juuristosta. Me emme kuitenkaan käyttäeet katetta. Lopuksi lisää vettä ja Tuija-aita oli valmis.


Tuijat rivissä

betonireunat löytyivät mullan alta





5 kommenttia:

  1. Tuija-aita näyttää niin viimeistellyltä. Saatte siitä ihanan vihreän elementin talveen, eikä leviä =).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi sinähän sen sanoit!! Joulukoristeita täyteen!!! En ajatellut tuota aspekstia laisinkaan, että sehän on vihreänä myös talvella. :D

      Poista
  2. Tuija-aidastanne tulee hieno. Sen on vihreä myös talvella ja toimii hyvin myös melu- ja pölyesteenä. Muutama vuosi sitten istutin meille tien ja tontin väliin tuijia. Ensimmäiset kaksi vuotta näytti, että kasvavat kovin hitaasti. Ilmeisesti se aika menee juurtumiseen ja kotiutumiseen. Sitten lähtivät kasvuvauhtiin ja ovat jo korkeita. Tänä keväänä leikkasimme ensimmäisen kerran latvat, sillä mielestämme aita on nyt sopivan korkuinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, toivon, että viihtyy tällä paikalla. Täytyy katsoa, jos vaikka laittaisin saman aidan pohjoisrajalle, kun olen poistanut vanhan kuusiaidan. Vaikuttaa aika hyvältä vaihtoehdolta. Leikkausta suositeltiin heti, istuksen jälkeen. Lähinnä pientä latvomista, niin korkeudesta kuin leveydestä. Silloin aidan pitäisi kasvaa tiiviiksi.

      Poista
  3. hyvä aita siitä tulee. Onko koivu kuitenkin liian lähellä?

    VastaaPoista



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Näitä luen (tuoreimmat päivitykset ylinnä)