tiistai 4. lokakuuta 2016

Taloja katselemassa

Hellou rakkaat kanssa bloggaajat ja lukijat (myös ne tässä ajassa kaikonneet).

Kyllä on käyty sellaista myllytystä läpi kesän aikana ja ohi ei ole vieläkään. Asiat alkavat kuitenkin löytää suuntansa ja toivo paremmasta huomisesta pilkahtaa aina välillä silmissäni.

En ole voinut kirjoitella tänne mitään, koska minulla ei ole ollut rahkeita tai halua kirjoittaa mistään. Sen lisäksi hankkimani kerrostaloasunto ei antanut minkäänlaisia mahdollisuuksia kirjoitella rakkaasta puutarhaharrastuksesta. Pieni parveke ei juurikan antanut tilaa visioille kasvihuoneista, hyötytarhasta tai vastaavasta, eikä myöskään inspiroinut mihinkään pienimuotoiseen ruukkupuutarhaan. Pienen perenna-asetelman tein isoon ruukkuun, jossa köynnösruusu olisi saanut kasvaa ja peittää parvekkeen seinämän. Mutta.... enhän minä voi elää ilman puutarhaa!!



Joten nyt metsästys punaisesta tuvasta ja perunamaasta on alkanut!
Olen käynyt muutamia taloja katsomassa, mutta mikään ei ole vielä ihan osunut. Joko tontti on ollut huono tai talo ei ole herättänyt innostusta.
Eräs talo oli kyllä ihana ja puutarhasta olisi saanut ihan super hienon, mutta pankki ehätti lyödä jarruja sen verran, että se meni toiselle ostajalle.
Se ei siis ollut tarkoitettu minulle ja hyvä ehkä niin.

Eilen ajoin taas urkinta kierroksella ennen näyttöä talosta, jonka tiesin tulevan myyntiin. Talon löydyttyä ja hitaasti madellessani siitä ohi, saapui mies (joka, ilmeni omistajaksi) talosta ulos. En malttanut, vaan pysähdyin tiedustelemaan oliko tämä se talo, joka oli myynnissä.
Hetkeä myöhemmin olin jo kiertämässä tonttia omistajan kanssa ja hän esitteli auliisti pihaa ja rakennuksia. On liitereitä, kanalaa ja ties vaikka ja mitä.
Pihamaa aukeni pellolle ja auringon helottaessa siniseltä taivaalta, elämä tuntui taas hienolta. Hengitys kulki jälleen ja rauha laskeutui sisääni. Voi autuus ja ihanuus.

Omistaja vielä innostui esittelemään sisätilatkin ja keittipä vielä kaffetkin. Siinä me sitten istuttiin ja rupateltiin niitä näitä. Paljon talon historiasta ja korjauksista, naapureista kuin siitä miten peurat ovat pellolla tuttu näky. Onpa siellä kuulemma susiakin ollut!!
Ohiajo muuttui monen tunnin visiitiksi ja lopussa jo jaoimme tavaroita. Saan kuulemma pitää ruohonleikurin ja polttopuut ja sisätilosta vitriinikaapin. Hän haluaa ottaa valmiit parrut ja jotain muuta tavaraa ulkovarastoista. (ihan niinkuin hän nyt ei saisi viedä sieltä kaikkia tavaroita mitä haluaa!)

Tänään menen taas uudestaan luottorakennusmiehen kanssa katsomaan, että talo on terve ja hyvällä mallilla ja kaikki on niinkuin pitää. Hänen sanaan luotan ja hän on ollut katsomassa muitakin taloja kanssani. Olen todella innoissani tästä ja samalla jännittynyt, että miten tulisin pärjäämään näin ison pytingin kanssa keskellä 'ei mitään' yksin, Onneksi naapurissa asuu kuulemma taitava timpuri ja kauempana muun muassa vanha luokkatoverini. Eiköhän apua saa, jos ja kun sitä tarvitsee.

Toivottavasti kaikki menee nyt hyvin ja asiat loksahtelee kohdilleen ja saan hankittua tämän itselleni. Ja saan taas oman puutarhan!!!!



















Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Näitä luen (tuoreimmat päivitykset ylinnä)