Taidetta pihalle

Yksi trendi tälle kesälle oli, että ihan normaalilla kotipihalla olisi jotain taidetta. Harvalla on varaa, hankkia oikean taiteilijan veistoksia tai ulkotaideteoksia kotipihalle, joten luovuus on tässä paikalla. Paljon nähdään kotipuutarhoissa, kivistä, betonista tai vastaavista tehtyjä omia taideteoksia. Eli miksipäs sitten ei minulla! Oli aika ottaa sanoista vaari ja väkertää itsellekkin oma piha-tilataideteos.

Olen sinänsä minimalistisen ja modernien suuntien ystävä, joten aloin miettiä mikä sopisi talon henkeen ja omaan tyyliin. Etupihan suunnitelmat ovat muuttuneet koko ajan jo ihan kunnan sääntöjen takia. Etu piha pitää olla puutarha, eikä sinne saa rakentaa mitään rakennuksia lisää, kuten ensin suunnittelin.
Ajatuksena on siis ollut, että julkisivu voisi olla hyvin yksinkertainen. Mielessä taustalla siintää esimerkiksi Didrichsenin museon atriumpiha yksinkertaisuudessaan. Selaillessani Garden Design Magazine lehden sivuja törmäsin kuvaan, joka ihastuttu ihan valtavasti. Tämän tyyppisen pihateoksen tahtoisin toteuttaa omaan pihaanikin! 

©GardenDesingMagazine

Kirppareita kiertäessä löysin Kierrätyskeskuksesta vanhan, Kari Asikaisen suunnitteleman, Martela Scheletro -sermin pilkkahinnalla. Sen muotokieli puhutteli minua ja mielestä se sopi täydellisesti suunnitelmaan. Isot louhitut kivet löytyi lähimetsästä. Pikkukivet nousivat, Tuija-aitaa tehdessä, maasta. Uima-allas muovi löytyi omista nurkista ja kasvit siirsin omasta pihasta. Sitten ei muuta kuin tavaroita asettelemaan.

Ensimmäinen asetelma oli pihassa noin viikon. Olin innostuksissani unohtanut inspiraatio kuvan ja aloin tekemään ehkä perinteisempää vesiallasta.  Kun totesin, että se ei nyt ollut sitä mitä alkujaan ajatelin ja jokin siinä tökki, tein asetelman uusiksi.

Palasin inspiraatiokuvaan ja totesin, että oivallus siinä oli, että vesi ei näkynyt altaasta laisinkaan. Vain vesi, joka tuli tyhjästä ja hävisi tyhjään. Joten kivet pois vedestä, hiekka pois ja altaasta lähti puolet pois. Asettelin kivet huolettoman näköisesti uudestaan ja istutin kukat paikalleen. Reippaampi pumppu on vielä hankintalistalla, jotta vesi saadan ylempää valumaan. Nyt pumpun teho ei riitä nostamaan vettä halutulle korkeudelle.

Lopulta löytyi kuitenkin mieleinen asetelma, josta niin ohikulkijat, kuin itsekin voisi nauttia. Vähän vettä vielä ja pihataideteos oli valmis.

Etupihalle uusi aita

Kuulin uutisista tuossa jonkunen aika sitten, että Kurtturuusu 'Rosa rugosa' lisätään poistettaviin haitallisiin vieraslajeihin. Meidän etupihalla aitataimena on ollut tietysti tuota Kurtturuusua. Se on päässyt villiintymään runsaiden juurivesojen kanssa ja olinkin jo ajatellut pitempään, että sille täytyy tehdä jotain, kunhan ehdin muista pihatöistä. Koska kuulin uutisen, siirsin sen ylemmässä piha-agendassa ja poistimme kasvin itseaisiassa heti. Aika komean juuriston oli ruusu ehtinyt kavattamaan ja siinä sai oikein urakoida, että saimme sen pois juurineen. Naapurin väliselle rajalle jätimme vielä muutaman ruusupuskan näkösuojaksi. Samalla poistin pienen pihlajan ja tuomenvesoja, jotka oli levinneet aluelle myös. Yllätykseksi löysimme myös rajakivetystä nurmen ja ruusujen alta, jotka siirsimme talteen.

Etupihan villiintynyt ruusuaita

Hetken katsottua tyhjää rajaa, päätimme käydä ostamassa jotain kasveja aidaksi. Puutarhaliikkeessä päädyimme lopulta perinteiseen Kartiotuijaan eli Thuja occidentalis 'Brabant'iin.
Se kasvaa nopeasti, jopa 50 cm vuodessa, ja sietää hyvin leikkausta. Vapaasti kasvessa se kasvaa jopa 5 metrin korkuiseksi,  mutta meillä on kyllä tarkoitus pitää se matalampana leikkamisella. Aitaistuksessa taimiväliksi on hyvä laittaa noin 30 cm, tiiviin aidan saamiseksi.

Inspiraatioaita Tallinnassa

Tuija-aita vaatii noin 40 cm syvyisen istutuskuopan, joka täytetään sitten ravitsevalla mullalla. Vanha avo-oja oli suljettu edestämme ja muutaman lapioinnin jälkeen oli helppo huomata, että se oli täytetty pienillä kivillä. Ne oli varmasti tarkoitus toimia salaojan tavoin. Kesti hetken lapioida sopiva istutussyvyys. Seuraavaksi istutusoja täytettiin Metsäpirtin puutarhamullalla, jota meillä on vielä jäljellä kevään nurmikkourakasta. Sen jälkeen kuoppaan laskettiin reilusti vettä. Kastelu on tärkeä,  varsinkin nyt näiden helteiden keskellä. Myös taimet olivat reilun märkiä istutushetkellä.

Kiviä vaikka muille jakaa

Taimet asetellaan ojaan sopivin etäisyyksin toisista ja tarkastetaan, että kaikki on linjassa ja aidassa ei ole rakoja. Sitten ei muuta kuin täyttää oja kiinni ja varmistaa, että multa on tiiviisti juuriston ympärillä, jotta taimi pääsee heti hyvään kasvuun. Yleensä taimet istutetaan samaan syvyyteen missä ovat olleet ruukussa. Päälle voi laittaa vielä katteen, joka pideättää kosteutta ja pitää rikkaruohot poissa juuristosta. Me emme kuitenkaan käyttäeet katetta. Lopuksi lisää vettä ja Tuija-aita oli valmis.

Tuijat rivissä

betonireunat löytyivät mullan alta

Pikavisiitti Tallinnassa

Tavakseni on tullut käydä joka vuonna vähintään kerran kesässä Tallinnassa. Varasin taas reissun ja hotellihuoneen ja pakkasin tavarat, miehen ja pojan autoon; yksi yö Tallinnassa odotti. Kiersimme ensin vanhaa kaupunkia aurinkoisessa säässä muiden turistien matkassa. Pysähdyimme sisäpihoilla ihastelemassa istutuksia ja miliöötä ja nauttimassa lasin kylmää. Pikkuherra tahditti matkanteon, mutta meillä oli oikein antoisaa.

Seuraavana päivänä suunnittelimme, että käymme jossain Viron puutarhamyymälässä katsomassa, niissä kun en ole vielä koskaan käynyt. Nopealla Googletuksella päädyimme Hansaplant nimiseen puutarhamyymälään. Ulkoapäin paikka muistutti kovasti Plantagenia, mutta sisätilat olivatkin aivan toiset. Mieleen tulikin mieluminkin Helsingin kevätmessut, kuin puutarhamyymälä. Myytävät tavarat olivat laitettu loistavasti esille ja siellä täällä oli "inspiraationurkkauksia", jonne oli koottu myytävistä tavaroista toinen toistaan houkuttelevampia asetelmia. Miten loistava idea!

Myös ulkona oli ideapihoja. Rouvat istuttelivat kauden perennoja ja aurinko lämmitti taas mukavasti. Ensin tulit taimimyynnin puolelle, jossa kaikki hinnat oli merkitty selkeästi ja helposti. Taimet eivät olleet mitenkään edullisia. Joitain perusperennoja oli hieman Suomen hintoja edullisemmin, mutta muuten paikka oli kohtuullisen hintava. Ideapihat antoivat kuitenkin hyvin vinkkejä kasvien käytöstä.

Ideapihoista siirryimme aidanne alueelle, missä oli istutettu malliaitoja. Keskellä myyntitaimia oli aitaympyrä, josta näki minkälaiseksi viheraita kasvaa ja miten sen tulisi leikata. Tämä antoi heti ajatuksen siitä olisiko jokin vaihtoeto juuri se jota etsit. Ei jäänyt arvailujen varaan, miltä aita mahdollisesti näyttäisi isona ja leikattuana. Miksei tällaisiä ole suomessa? 

Seuraavaksi olikin siten kivetys alue, jossa oli toinen toistaan ihanampia kiviä. Myös todella erikoisia kiviä löytyi; odeliskeja, muotoiltuja kivenmötiköitä,vaikka mitä! Voih, kun olisin saanut muutaman niistä matkaan! Olipa siellä jopa vesi aiheisiin tarkoitettuja, valmiiksi porattuja, kiviä ja kiviseinämiä. 

Kaiken tämän ohessa myynnissä oli vaatetusta, puutarhatarvikkeita, multia ja lannotteita, kasvihuoneita, ruokia, sisustusesineitä ja paljon, paljon muuta. Ja ravintola, josta sai kevyttä lounasta. Myyjät olivat todella ystävällisiä ja iloisia ja fiilis oli mukava.
Paikka löytyy noin 20 minutin matkan päässä Tallinnan keskustasta. Matkalla voi ihastella ja ihmetellä Virolaisia maisemia ja asutusta. Bongattiin tienvarrella haikarakin!

Suosittelen lämpimästi paikkaa, jos haluaa käydä jossain muualla kuin perinteisissä turistikohteissa.

Pikkuruinen kukkapenkki

Etupihalla kukkii upeasti Kiinanpioni 'Shirley Temple' pienen pienessä kukkapenkissä. Kaveriksi se on saanut yllätäen Kurjenkellon (Campanula persicifolia) ja Puna-apilan (Trifolium pratense). Ne sopii istukseen kerrassaan loistavasti! Molemmat ovat perusluonnonkasveja, mutta ovat käytössä myös kukkapenkeissä.

Vanha Iris ei jaksanut kukkia, kuin yhdellä kukalla, mutta ehkä uusi multa ja jako auttaa jaksamaan uudella kukinnalla. Kevällä kukassa oli keltaiset ja punaiset esikot, joiden seuraan lisäsin omia lilan sävyisiä esikoita. Vielä, kun saan siihen jotain syksyllä kukkivaa, niin koko kukinta kausi on katettu.

Ruusut pihalla

Muistan lapsuuden kesät mummolassa. Pihalle tultaessa nurmikenttää reunusti juhannusruusujen kolonna, jotka kukkiessa tuoksui huumaavalta. Siitä lähtien ruusut ovat olleet todella lähellä sydäntäni ja juhannusruusu kuulunut ehdottomiin pihakukkiini. 

Ilokseni uuden talon pihalta löytyikin usempi ruusu. Osan tunnistan ja osa on edelleen tuntemattomia. Valitettavasti ruusunurkkaus oli niin umpeen kasvanut ja hoitamaton, että ruusut olivat vesakoituneet ja maa oli täynnä rikkakasveja, joten kukinta on loppunut osasta kokonaan. Naapurustoa tutkiessa kuitenkin pystyin lehtien ja kasvumuodon perusteella tunnistamaan jotain ruusuja. Ensimmäiseksi silmiin osui Juhannusruusu, villiintynyt ja kukaton, mutta kuitenkin.

Juhannusruusu

Takapihalta löytyi myös Minette ruusu, joka tunnetaan paremmin nimellä Mustialan ruusu. Sen kerratut, huumaavalta tuoksuvat kukat, aukeavat heinäkuussa. Tämä vuosi tuntuu olevan varsin suosiollinen tälle ruusulle, kun kukinta on huikean runsasta. Tämä on saanut oman kukkapenkin, joten siitä on pidetty vähän paremmin huolta. 

Juhannusruusun lähellä kasvaa tällä hetkellä tuntemattomaksi jääneet ruusut. Tästä valkokukkaisesta,  köynnöstävän oloisesta, ruususta löysin kokonaisen yhden kukan. Lähes tuoksuton kukka on tulitikkuaskin kokoinen, mutta voin kuvitella, kun niitä on runsaasti, ruusu on oikein kaunis. 

tuntematon köynnösruusu

Ilmeisesti pihalta löytyy Vallamonruusu, jonka tunnistin naapurin kukkapenkistä runsaassa kukassa. Omassa oli muutama nuppu, mutta ne eivät auenneet koskaan, vaan kuivuivat kovan kuivuuden takia, oletan. 

Naapurin Valamonruusu

oma Valamonruusu

Lisäksi etupihan aidanteena on hieman ongelmallinenkin Kurtturuusu. Se on todella kestävä, joka sietää ilmansaasteet, suolat kuin tiepölytkin. Siksi sitä usein näkeekin isojen teiden kaistojen välissä. Se leviää voimakkaasti juurivesojen avulla, joten näin ollen on todella työläs kaveri pitää kurissa. Mutta leikkaamalla siitä saa mitä parhaimman ruusuaidanteen. 

Näiden lisäksi nurkkauksessa kukki yhdellä kukalla, ranskanruusu tyyppinen, kerrannnaiskukkainen, ruusu. Mistä lajista on kyse, on täysin auki vielä. Toivottavasti saan herätettyä sen kukoistukseen ja helpommin tunnistettavaksi. 

Lisäksi itse olen hankkinut tänne kirjoapteekkarinruusun 'Rosa Mundi'n, mutta se ehti nuukahtaa ennekuin sain sen multiin. Lidlistä ostin kaksi köynnösruusua, yhden keltaisen ja yhden punaisen, joista keltainen on lähtenyt kasvuun. 

Lidl'in keltainen köynnösruusu

Edelleen on monta ruusua, joita haluan saada, joten oletettavasti ruusutarha tulee laajentumaan ajanmittaan.