keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Kuusenhaku hommissa


Toissapäivänä saimme luvan käydä kaatamassa tuttavan kuusi-istuksista joulukuusen itsellemme. Ensimmäinen oli sahauksien jälkeen auttamatta liian lyhyt, joten otimme vielä toisen. Varmuudeksi kuusen koko oli reippaasit suurempi.

Kotona sahasimme kuusen mittaansa ja laitoimme jalan jo ulkona paikoilleen ja sitten ei muuta kuin koko komeus sisään. Ja kylläpä kuusella on kokoa!
Eilen viimeisteltiin joulukoristeilla, joita on kertynyt vuosien saatossa, jos jotakin palloista lintuihin.
Siinä se nyt sitten seisoo ylväänä nurkassaan, lahjat jaloissaan.










Kiitos kaikille kuluneesta vuodesta. Ensi vuonna jutut jatkuvat.

Nyt viettämään rauhallista Joulua ja riemukasta UuttaVuotta!





lauantai 13. joulukuuta 2014

Jouluistutuksia

Kaupat on pullollaan ties minkälaisia hienoja jouluistuksia, mutta minun askartelu viettini vei ostamaan tarvikeet omaan istutukseen.
Pysähdyin töistä tullessani Plantageniin ihan vain katsomaan josko heiltä löytyisi Jouluruusua tarjouksesta.
No niihän siinä sitten kävi, että en sitten malttanut itseäni ja tulin ostaneeksi vähän sitä sun tätä.

Mielessäni siinti jouluisa istutus, kun ensimmäiseksi mukaan tarttui suloinen punainen minijoulutähti. Seuraavasta pöydästä löytyi pieniä huonekasveja, joista mukaan lähti minipalmu ja  miniverililja
(jota en istuksissa käyttänyt). Tottakai otin yhden Jouluruusun ja siten vielä tällaisen lankaköynnösjutun.

Näistä tein ensimmäisen istuksen vanhaan valurautapataan, jota kesäisin käytän ulkoistuksissa. Laatikoiden perukoilta löytyi vanha lahjarusetti ja vähän niintä. Niistä sai lisää jouluhenkeä istukseen. Lisäksi halusin jotain harmaata, jotta asetelma ei olisi liian vihreä, joten poimin pihalta puista karissutta naavaa. Se kun on mielestäni niin kauniin muotoista ja väristä. Lopuksi viimeistelin asetelman kuivilla pihlajanmarjoilla.



Toiseen istutukseen käytin alustana vanhaa jouluasetelmalaatikkoa, jossa taisi aiemmin olla hyasintteja. 
Siihen tuli vain minipihta ja ihanan joulunpunainen syklaami. Tämän lisäsin vielä jaloissa pyörineen punaisen joulupallon, joka on ollut kissoilla leikkipallona, oksanpalan ja vihreäksi pediksi kävin nöyhtämässä sammalta nurmikolta. 



Joulun lähestyessä haluan vielä hankkia Joulutähden ja Amarylliksen, mutta ihan vain sellaisenaan. Ja ehkä leikkokukkia. Nyt nauttimaan lämpimästä glögistä.

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Tyyntä ennen myrskyä

Läntiseen suomeen on luvatttu myrskyä täksi illaksi. Ehkä se ei edes osu tänne meille. Vielä on ainakin tyyntä tällä kuopassa, metsän siimeksessä. Muutaman vuoden takaisen joulumyräkän jälkeen olemme oppineet varautumaan vähän näihin myrskyihin.

Tyyntä on 


Myrskyt, jotka katkoo sähkölinjat, on varmasti haaste moneen kotiin. Meilläkin se on.
Ei pelkästään, että on pimeää, vaan myös, että talo kylmenee, vesipumppu lakkaa toimimasta ja veden tulo loppuu. Täällä siirrytään kertaheitolla satavuotta ajassa taaksepäin.

Onneksi meillä on kaikissa huoneissa toimiva hella tai uuni, joten sillä saa talon pysymään lämpimänä. Keittiön hella on muutenkin aina talvisin käytössä. Kokkailen sillä joka päivä!
Lisäksi meiltä tosiaan löytyy pihalta kaivoja, joista meille muutenkin tulee juomavesi. Eli jos oikeen haluaa pihistellä, niin ämpärillä vaan nostamaan ihan käsipelillä.  Ei tarvitse käydä ostamassa pullotettua vettä.


Keittiön hella on jokapäivä talvisin käytössä

Olohuoneen pönttöuuni

Ja säkkipimeetähän tänne kuoppaan tulee, kun sähköt menevät poikki, joten porstuassa odottaa vanha fikkari käyttövalmiina. Se on aina samalla paikalla, joten sen löytää ihan käsikopelolla. Seinillä on lisäksi vanhat öljylamput, jotka otetaan käyttöön tarpeen vaatiessa. Ne valaisevat todella hyvin ja valoteho näissä on lähes sama kuin 60 W lampun laittaa päälle. Haju ei ehkä ole ihan mitä parhain, mutta ei se haittaa, kun pimeys on vallannut talon.

wanha fikkari

toimivat wanha ja uusi öljyvalaisin

Ja tietysti keittiön laatikosta löytyy ties minkälaisia kynttilöitä, joita voi ripotella sinne tänne. Tällä varastolla pärjää ihan hyvin pidemmänkin sähkökatkon yli. 





Ja sitten tietenkin, jos alkaa oikein tympiä pimeys, puidenpoltto ja vuosisadan vaihteen tunnelma, niin meillähän on aina mahdollisuus paeta kaupunkikämppään, jossa harvemmin tällaisia ongelmia on.  Hah!

maanantai 8. joulukuuta 2014

Pieniä kauniita asioita

Aina ei tarvitse puurtaa itse niin kovasti, kun haluaa jotain kaunista pihalleen. 

Kuten nyt vaikka yksi kransseistani. Oman pihan antimet. 
Kuorrutin aikaisemmin kesällä valmistuneen koivunrisukranssin kävyillä, sammaleilla, kauniin lilan sävyisillä kuivanneilla oreganon kukinnoilla, puolukanvarvuilla ja piristykseksi punaisilla pihlajan marjoilla. Jotta tämä sesonkikranssi saisi jouluisen tunnelman lisäsin kangasrusetin. Nyt sitten odottelen, että huurre kuorruttaa sen kimalluksella ja antaa sille loppusilauksen. 





 
Tai kuten tämän.
 
Olin unohtanut rännien alle vesisaavit ja en uskaltanut mennä tönimään niitä tyhjiksi, niiden ollessa jäässä. Viimevuonna pari saavia halkesi toimenpiteestä. Mieheni kävi asettamassa ne kuitenkin kyljelleen odottamaan ilmojen lämpiämistä. Ilokseni huomasin muutaman tunnin päästä, että jääkimpale oli irronnut! 
Lähempi tarkastelu kertoi, että luonto oli tehnyt hienon jäälyhdyn ihan itse! Pieni nakuttelu jäähän ja veden valutus varovaisesti lyhdystä ulos ja voilà, lyhty oli valmis. 

Seinämät ja pinta oli jäätynyt niin paljon, että sitä pysyti käsittelemään ja liikuttelemaan pihalla helposti. Saavin pohjalle jääneet lehdet antavat hienon koristeen lyhdyn yläreunaan. 
Ja koska kyseessä oli tosiaan lähes monen kymmenen litran saavi, tästä tuli varisnainen jättilyhyt. Korkeuttakin on varmasti reippaat puolisen metriä! 

Ei muuta kuin kynttilä pohjalle ja nauttimaan ihanasta lyhdyn valosta. Kaunista!



 

lauantai 6. joulukuuta 2014






HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ! 




Korvatkoon tämä kuva sen, että valitettavasti en pääse tänään nostamaan lippua salkoomme, koska emme ole kotona.  Linnanjuhlijat kaipaavat osaamistani, joten tämä päivä menee työn merkeissä. Illalla sitten nenä kiinni ruutuun ja seuraamaan juhlavastaanottoa remontoidusta Presidentinlinnasta. Ihanaa, rauhallista Itsenäisyyspäivää kaikille! 

t. Katja

torstai 4. joulukuuta 2014

Lumi kävi kylässä

Lumi käväisi täällä! On ihanan valoisaa, kun luonto saa valkean peitteen ja kuura valloittaa kasvit. Pureva pikkupakkanen aurinkoisella säällä kruunaa päivän.

Kaivoin kameran heti ja säntäsin ulos kuvaaamaan. Traditioni on ollut kuvata aina ensilumi. Näin voin verrata vuosien päästä, koska talvi on tullut. Tämä on valitettavasti sulanut jo pois, mutta toiveissa on valkea joulu.

Tässä pihaani hunnutettuna kevyellä lumella.




Jänis jäi kiinni ruusupuskien lyhentämisestä!


tiistai 2. joulukuuta 2014

Marraskuun tohinoita

Kuukausi vaihtui ja nyt ollaan taas lähempänä Joulua. Mutta miten meni marraskuu? Tuo loskainen pimeä  syyskauden viimeinen kuukausi.

No paljoakaan en päässyt tekemään sairastelun johdosta. Puutarha puuhastelut ovat olleet täysin tauolla, niinkuin lähes koko muukin elämä. Nyt parin fysioterapeutin käynnin jälkeen olo alkaa olemaan taas vähän helpompi. Kamalaa, kun selkä menee niin jumiin, että mitään et voi tehdä. 

Olen kuitenkin käynyt meidän Toimiston pikkujouluissa, joissa meidän ihana bookkaaja Juri taikoo aina mitä herkullisimpia ruokia meille. Ja sitten oli ystävän 40 vuotisjuhlat, joissa treffasin sukulaispojan, jota en ole nähnyt ties ja koska viimeksi. Tarkoitus oli, että minun piti itse kutoa lahjasukat, mutta en vaan kertakaikkiaan pystynyt, joten mieheni sisar, varsinainen sukkavelho, kutoi ne. 

Ja viimeviikonloppu meni ruotsin risteilyllä. Ruotsissa oli taas hienoa käydä!

Aloitimme Tukholma kierroksen Vanhasta Kaupungista, jossa oli vilinää ja vilskettä. Joulutori oli pakattu täytteen makeis- ja joulurompe myyjiä, joita innokkaat turistit penkoivat. Tulipa siellä jopa tuttavia vastaan.
Vanhankaupungin jälkeen suuntasimme nenämme kohti Medborgarplatsenia, josta kävelimme ylös Mosebacenille. Näytin miehelleni ravintola Mosebacke Etablisimentin, missä olin ollut 1987 kesätöissä kylmäkkönä. Jotain muistutti silloisesta paikasta, mutta tietenkin paikka oli myös muuttunut. Keittiö tosin oli samalla paikallaan kuten ennen! Emme kuitenkaan jääneet paikkaan sen enempää vaan lähdimme kävellen alas Slussenin pikkuliikkeisiin. Pengoimme kirpputoreja, kävin hankkimassa työvälineitä ja haahuilimme muuten vaan sienne tänne.

Päivä oli oikein onnistunut vaikka kovasti jäi katsomatta paikkoja. Ensikerran täytyy yöpyä tai viettää vaikka viikonloppu siellä. Josko vaikka kesällä pääsisi uudestaan käymään....

Valitettavasti kamera jäi taas kotiin ja jotenkin en malttanut räpsiä puhelimen kameralla huonoja kuvia. Joten valitettavasti reissusta ei tallentunut mitään mielenkiintoista, tänne sopivaa, materiaalia. Pakollinen selfie kuitenkin tuli otettua!

Stockholm selfie, jajamän!

torstai 20. marraskuuta 2014

Askartelua

Joka vuosi tähän samaan aikaan, kun sesonkivalot syttyvät pihoilla ja ilta hämärtyy, iskee minuun hirveä askartelu himo. Ja ei mikä tahansa askartelu, vaan risu/oksa/joulukranssien teko.

Joulukranssi mallia viimevuosi

Ensin kierrän oman pihan ja kerään materiaaleja sieltä. Jos sekään ei riitä lähden metsään korin kanssa. Ihan lempimateriaalini on koivunrisut, joita kerään jo aiemmin syyskesästä pihalta. Niistä saatan kiepauttaa jo valmiiksi kranssin jos toisenkin ihan talven askarteluille pohjaksi.
Seuraavaksi kranssimateriaaliksi tulevat kuusenoksat, tai ehkä jopa mielummin niin, että sekoitan kuusta, mäntyä, tuijaa ja katajaa. Näitä löydän tästä lähistöltä.


Lisäksi kerään pihlajanmarjoja, Aronian marjoja, käpyjä, kuivakukkia, varpuja, sammalta ja mitä sitä nyt sitten sillä hetkillä keksii.


Kun materiaali on kerätty, levitän ne ympäri viherhuoneen pöytiä ja ottaa esiin mieheni nikkaroiman mahdottoman ruman, mutta toimivan kranssitelineen. Huomasin nimittäin, että kranssi on helpompi koristaa, kun se on riippuvassa asennossa. Silloin näkee, miten mikäkin osa istuu kranssiin.


Huomaa näppärä kranssipidike! Naula, jonka kanta on leikattu pois. Näin saan kranssin kuin kranssin materiaalista rippumatta pysymään hyvin paikallaan. Ja miten helposti se lähtee telineestä pois, kun kanta ei haraa vastaan. 






Tässä malliksi kranssipohja risuista telineessä. Olen kamalan huono käyttämään mitään ohjeita tällaiseen, vaan annan käden ja mielen muovata muodot. Lisäksi saata käyttää todella krouveja tapoja kiinnittää osia kuten yllä näkyy. Tässä käytössä tällähetkellä paksua rautalanka, ohutta rautalanka ja nippusiteitä. 

Ei muuta kuin koristelemaan ja virittelemään. Katsotaan mitä siitä syntyy. 

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Äänet videoilla

Kaikkihan me bloggarit tiedämme miten toisten kuvia saa käyttää tai miten ei, mutta miten on äänimaailman puoli?
Olen useasti törmännyt blogivideoissa ja YouTube videoissa, mitä luultavimmin, laittoman musiikin käyttöön. Ilmeisemminkin asianomaiset eivät ole tietoisia musiikin käytön luvista tai eivät vain yksinkertaisesti piittaa niistä.  Tästä syystä ajattelinkin nyt kirjoittaa tästä äänien tekijänoikeusjutusta.

En tunne teostolakeja sen paremmin kuin tekään, mutta työni takia olen törmännyt joihinkin sääntöihin, mitä musiikkia saa esittää luvatta ja mitä ei. Ja sen olen oppinut, että Teosto tahtoo aina omansa, jos se sille kuuluu. Löysin esimerkiksi netistä tällaisen tekstin, joka antaa hyvän suunnan siihen, mitä saa käyttää ja mitä ei. Siellä mainitaan mm. seuraavaa:

Musiikki ja tekijänoikeus

Kun multimediaprojektissa halutaan käyttää musiikkiesitystä, teosta (tiettyä kappaletta tai sävelmää), löydetään oikeuksien hallinnan kautta esimerkiksi seuraava etenemistapa:

1. Tietty teos: perustietojen selvitys

Selvitetään teoksen säveltäjä, sanoittaja ja sovittaja. Jos kyseessä on vanha teos, selvitetään myös em. tekijöiden kuolinvuodet. Tekijänoikeuden suoja-aika on voimassa 70 vuotta tekijän kuolinvuoden päättymisestä. Tämän jälkeen musiikkia voi käyttää vapaasti. Yhdysvalloissa on suoja-aika 50 vuotta, mutta tekijä voi olla myös jonkin eurooppalaisen tekijänoikeusjärjestön jäsen ja suoja-aika on tällöin siis 70 vuotta.
Esimerkiksi seuraavien säveltäjien kaikki musiikki on vapaata:
  • Johan Sebastian Bach (1685-1750)
  • Wolfgang Amadeus Mozart (1756-1791)
  • Carl Micael Bellman (1740-1795)
  • Ludvig van Beethoven (1770-1827)
  • Stephen C. Foster (1826-1864)
  • Karl Collan (1828-1871)
  • Modest Musorgski (1839-1881)
  • Richard Wagner (1813-1883)
  • Fredrik Pacius (1809-1891)
  • Johannes Brahms (1833-1897)
  • Johan Strauss (nuorempi) (1825-1899)
  • Giuseppe Verdi (1813-1901)
  • Edvard Grieg (1843-1907)
  • Toivo Kuula (1883-1918)
  • Oskar Merikanto (1868-1924)
  • Pekka Juhani Hannikainen (1854-1924)
  • Giacomo Puccini (1858-1924)
  • Antonín Dvorák (1841-1904)
  • Gustav Mahler (1860 -1911)
  • Carl Nielsen (1865 - 1931)
  • Emil Genetz (1852-1930)
Lisäksi on olemassa ns. kansansävelmiä (trad.), joissa tekijä on tuntematon. Tällainen musiikki on myöskin vapaata alkuperäisessä muodossaan. Jos sävelmästä on tehty sanoitus tai "uusi" sovitus, pätee niihin em. 70 vuoden suoja-aika, vaikka itse sävellys on vapaa.
Esimerkiksi seuraavat teokset ovat kansansävelmiä ja ilman tekijänoikeussuojaa:
  • Taivas on sininen ja valkoinen (Suomi)
  • Oolannin sota (Suomi)
  • Tiernapojat (Suomi)
  • Karjalan kunnailla (Suomi)
  • House of the rising sun (USA)
  • Jos sull´lysti on (USA)
  • Oh, when we march (USA)
  • Nobody knows (USA)
  • Red River Valley (USA)
  • Kumbaya (Etelä-Afrikka)
  • Porsaita äidin oomme kaikki
  • Piippolan vaarin talo (Englanti)
  • Tiritomba (Italia)
  • Auld Lang Syne (Skotlanti)
  • Loch Lomond (Skotlanti)
Kansansävelmän House of the rising sun suomalainen teksti Nousevan auringon talo on suojattu (Lasse Mårtensson). Käännökset ja sovitukset on syytä selvittää erikseen.
Teosto/NCB:ltä saa varmuuden teoksen suojasta. Etukäteen on hyvä kuitenkin tehdä perusselvitys kaikista teoksista joita haluaa käyttää ja ottaa yhteys vasta sitten.
 
Tämä antaa jo hyvän muistisäännön itselle, kun miettii mitä musiikkia valitsee videoille.

Tarkemmin tutkittuani huomasin, että netistä löytyy nykyisin sivustoja, jotka antavat musiikkia käyttöön tällaisille kotivideoille ihan ilmaiseksi. Näistä löytyy mahdottoman hyviä taustamusiikkeja. Kun summaa, että korvauksia haluaa Teosto, Gramex, Äkt ja/tai Kopiosto, niin huomattavasti helpompaa on vain käyttää ilmaista musiikkia. Tai jos nyt välttämättä haluaa uusimman suosikkiartistin musiikin videolle, niin on sitten valmis myös maksamaan heille kuuluvan osan siitä.

Joten ehkä seuraavalla puutarhaesittelyvideosi taustalla soikin Vivaldin neljävuodenaikaa.

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Ei mennyt kuin Strömsössä, ei...

Ihanaa lukea miten ihmiset ovat toimeliaita ja puuhaavat kodeissaan vaikka ja mitä. Minullakin on monta juttua, joita olen tehnyt.

Esimerkiksi innostuin taas ihan suunnattomasti sukkien kutomisesta. Opettelin jopa muutaman kuvionkin sukan varteen, kuten palmikon. Tietenkin jouduin välillä purkamaan ja taas tekemään uudestaan, kun mieleni muuttui joko kuvion suhteen tai ihan sen takia, että väärin meni. Oli sen verran jännitäävää kuitenkin tuo touhu, että en innosostukselta huomannut, että jäänitin hartiat niin korviin, että eihän siitä sitten muuta seurannut kuin tajunnan räjäyttävä migreeni.

kesken jääneet sukat

Siihen kun lisää vielä maan kääntämisen talikolla istutuslaatikoissa eli lue selkä jumissa ja huikea uusi tuttavuus kolmoishermosärky, keittiökaapistojen maalamisen lateksivärillä, joka kuitenkin haisi ja olen hajuherkkä. Joten lue lisään migreeniä ja siihen sitten vielä normi hormooneista johtuva migreeni, niin eipä tässä sitten ole oikeen mitään muuta tehty kuin naposteltu, jos jonkin sortin nappeja.

Ja keskenhän nuo jäi, lähes kaikki!
Paitsi keittiö, mutta ei menneyt sekään niinkuin Strömsössä, ei.!
Se sai tekohengitystä siihen asti, että menee viimeistään ensikesänä kokonaan vaihtoon. Likaiset, siniset kaapit saivat kerman valkoisen kuorutuksen. Valitettavasti sininen on niin vahva alla, että se taittoi kaappien värin lähemmäs harmaata kuin keltaista, mutta tällä nyt sitten mennään.
Parempi tämäkin kuin vanha. Ja onneksi lääkkeet alkaa purra. Huoh....


uusi maali kaapeissa





keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Eroon ikkunoiden vedosta vanhaan tapaan

Meidän rintamamiestalossa on vielä alkuperäiset ikkunat.
Kylmyys ja veto on todella voimakasta, jos niitä ei tiivistä talveksi. Ne muutamat ikkunat, jotka avaan kesällä, vaativat joka syksy uuden tiivistyksen. Yleensä olen jo aiemmin syksyllä nostanut ikkunat paikalleen, mutta nyt pakkasten tullen ne täytyy tiivistää. Käytän tiivistykseen ihan tavallista pumpulia ja teippaan ikkunat kiinni ikkunateipillä, kuten ennenvanhaan oli tapana tehdä. Näin lämpö ei karkaa ja ikkunat eivät vedä.

näistä vetää todella kylmästi

Operaatioon tarvitsen seuraavat tarvikkeet: vettä kulhossa, sanomalehtiä, sakset, pumpulin, kapean veitsen, tulitikkurasian ja tietenkin ikkunateipin.

tarvikkeet

Aloitan sillä, että nostan sisemmän ikkunan pois ja kuivaan kondenssiveden ikkunoista. Sehän syntyy, kun ilmassa oleva kosteus tiivistyy kylmälle pinnalle. Mielestäni kirkkaimman ikkunan saa sanomalehdellä kuivaamalla (Hesari on ehdottomasti paras tähän). Poistan tarvittaessa vanhan teipin pois.

Kondenssivesi ikkunassa

Seuraavaksi asetan tulitikkurasian ikkunalistalle. Se kerää ikkunoiden väliin tulevan kosteuden itseensä ja ikkunat pysyvät auki koko talven ilman huurtumista.



Nostan ikkunan takaisin paikalleen ja aloitan pumpulilla tiivistämisen. Helpoiten saan sen ujutettua paikalleen tavallista ohutta, ruokaveistä käyttäen.

sisäikkuna takaisin paikalleen

pumpuli tiivistää hyvin

Seuraavaksi mittaan sopivan pituisia pätkiä ikkunateipistä. Kostutan leikatun ikkunateipin vesikulhossa. Liutan sen sormien välissä veden alla, jolloin pyyhin samalla ylimääräiset vedet pois. Asettelen märän ikkunateipin sauman päälle. Saranoiden kohdalla joudun vähän leikaamaan teippiä, jotta saan sen kauniisti istumaan sauman päälle. Näin etenen yksi sivu kerrallaan.

mittaan teipin "noin" - mittaan

teipin kastelu

teipin asttelu sauman päälle

Kun kaikki saumat on teipattu, pyyhkäisen ylimääräiset vedet kostealla liinalla ja tarkistan, että kaikki on tiiviisti kiinni. Sitten ei muuta kuin verhot paikalleen ja taas on yhdeksi talveksi lämpöistä ja vedotonta huoneessa. Teippi kuivuu omalla ajalla ja pysyy hyvin paikalla vuosikausia, jos siihen ei koske.

Antaa talven ja pakkasten tulla.









sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Sisääntulo siistiksi

Muutama vuosi sitten sisääntuloon ja autotallin eteen laitettiin soraa ja alle vielä matot pitämään rikat pois. Vähän nurmen reuna tahtoo rönsyillä yli, mutta ne on onneksi helppo poistaa, kun eivät pääse juurtumaan pintaa syvemmälle.

Halusin pihan sorasta tiiviin ja näin syksyllä lehtien pudottua huomasin ongelman. Kun haravoin lehtiä pois myös pinta rikkoontui ja muuttui "ilmavaksi". Onneksi Bauhausissa tuli viimevuonna vastaan sähkökäyttöinen lehtipuhallin, joka on kuin tehty tähän hommaan. Se on kevyt kuin höyhen ja puhaltaa juuri tarpeeksi. Sillä saan kuivat lehdet ja mäntyjen ja kuusien neulaset pöllyteltyä kevyesti pois hiekalta, ilman että pinta kärsii. Ja se on sitäpaitsi ihan super hauskaa!

Ennen ja jälkeen kuvat kertovat kaiken!

Lehtiä ja neulasia sisäänkäynti täynnä

Minä ja lehtipuhallin

Siisti piha



PS. Muistakaahan siirtää kellot talviaikaan.

torstai 23. lokakuuta 2014

Talvi tulee, oletko valmis?

Sääennusteet ovat luvanneet kylmää täksi viikoksi ja Foreca vilautteli jopa lumihiutaleita tänne Raaseporiin. Nyt jos koskaan pitäisi piha olla kunnossa ottaa talvi vastaan. Sipulit istutettu, ruohot leikattuna ja paikat kunnossa.

Meikkihommat on vienyt kaiken viimeaikaisen ajan ja pihatyöt on vielä osittain tekemättä. En edes blogia ole ehtnyt päivittää.
Kasvimaalla täytyisi käydä kääntämässä vielä laatikoiden mullat ja istuttaa talvivalkosipulit. Numikko (ja lehdet siinä sivussa) olisi pitänyt leikata vielä kerran, mutta leikkuri savuttaa niin, että saa vielä häkämyrkytyksen sen kanssa ajellessa. Täytyy tehdä talvella isompi remontti sille.

Vähän olen saanut paikkoja kuntoon sisätiloissa. Viherhuonehan on kunnossa ja kasvihuonekin on tyhjä ja puhdistettu. Ehdinpä tässä jopa maalaamaan keittiön yläkaapit, mutta värin loputtua, alakaapit jäi maalaamatta. Täytyy käydä hakemassa lisää maalia ja päättää väri.
Eli ei tässä nyt loppujen lopuksi kauhean huonolla mallilla olla.



Jos vielä ehtisi, voisin kokeilla istuttaa kylmäkäsiteltäviä siemeniä purkeissa ulos. Intoudui tilaamaan mm. akeileijan ja unikon siemeniä,  kaikissa muodoissa ja väreissä. Nämä on niin hienoja, että toivottavasti saan ne kasvamaan. Osan säästän suosiolla kevätkylvöihin.

Mutta ensin, jotta elämä ei kävisi liian ahertamiseksi, kävimme Tallinnassa pari päivää. Kylpylä, hyvää ruokaa, hoitoja kosmetologilla, ja sitten sitä shoppailua ja ah, nukkumista. Taas jaksaa!



nyt lopetat sen kirjoittelun ja anna raksuja!
    -Käskystä Sir!

lauantai 11. lokakuuta 2014

Siivouspäivä


Syksy on edennyt siihen pisteeseen, että en voinut enää katsella viherhuonetta siinä kunnossa kuin se oli. Lamput oli otettu alas kesällä, jotta saimme riukuja välikaton varastosta, kesäkalusteet oli heitetty sinne ja kasvihuoneen tyhjennyksen myötä tulleet tavarat seisoivat keskellä huonetta kottikärryssä. Hyvä, että enään itse mahtui sisään!

Joten aloitin kottikärryn tyhjäämisellä, jotta pääsin liikkumaan. Seuraavaksi asetin kesän kalusteet tukeviksi jaloiksi istutuspöytälevyille ja näin sain taas enemmän likkumatilaa.

kesäkalusteet pöydänjaloiksi

Viime talven istutus laatikot ja niiden alustat olivat edelleen osa pesemättä, joten ei muuta kuin tuumasta toimeen ja ulos kuuraamaan sadevesiämpäreihin. Muutama hennompi hajosi, joten loput niistä joudun tuomaan sisälle tiskattavaksi.

alustat kuivumassa

Nyt kun olin saanut lattian raivattua ja pöytäpintojakin alkoi paljastua, päätin laittaa nostamani kuivahtaneet Daalian juurakot laatikkoon talvisäilöön. Pohjalle paikallislehti ja päälle lannoittamatonta rahkaturvetta ja peitoksi toinen lehti. Sitten vain pimeään lokeroon odottamaan kevättä. Toimi viime talvena, joten sillä mennään myös tämä talvi.


kyllä, siellä oli pöytä

Seuraavaksi irrotin siemenet korianterista, jonka olin tuonut sisään kuivahtamaan.  Sitten ei muuta kuin luuttuamaan lattiat ja tikkailla ylös katonrajaan ja lamppu paikalleen. Vielä muutama pöytä ja olen valmis seuraavan sesongin kasvatukseen.


Ihana tyhjyys! 



Tässä vielä kuva ihanasta marja-aronista syysvärissä!




lauantai 4. lokakuuta 2014

Puita ja puskia

No niin, niinhän siinä taas kävi! Useassa blogissa on hehkuteltu syysalennuksia ja pakkohan sitä oli lähteä itsekin käymään. Mitään varsinaista ei ollut hakusessa, vaan lähinnä kävin katsastamassa olisiko mitään löytöjä taas tänä vuonna. Yleensä katselen näistä puita ja puskia, koska perennat hankin taimenvaihdoista tai vastaavista. Viimevuonna sain rodoja 3 euron kappelehintaan!

Olen monta vuotta haaveillut Japaninvaahterasta ja nyt niitä tuli vastaan todella edullisesti. Sen verran olen tutustunut lajiin, että ovat hieman vaikeampia saada pysymään hengissä talven yli, vaikka asustelenkin täällä ykkösvyöhykkeellä. Näin ollen en ole kerta kaikkiaan raaskinut hankkia suht' kallista puuta, ennenkuin nyt alesta.

Herkkä Acer palmatum ´Dissectum´- sulkajapaninvaahtera on vielä istuttamatta ja mietin laittaisinko sen suosiolla ruukkuun ja siirtäisin talveksi vaikka sisälle viherhuoneeseen. Vai otanko riskin ja istutan sen suojaisemmalle yläpihalle ja toivoisin, että se pärjää talven yli.  Se kun tarvitsee valoa ja lämpöä ja suojaisan paikan.Vaikeeta, vaikeeta...



Acer palmatum 'Atropurpurea' - verijapaninvaahtera kestää hieman paremmin talvea ja näin ollen otin sen kohdalla riskin ja kävin istuttamassa sen metsäisemmälle pihaosuudelle. Peitin istutusalueen vielä reilulla lehtikerroksella.
Samalla kertaa istutin viimeisen Hansaland-ruusun astiataimen, joka on pyörinyt pitkin pihaa koko kesän. Se sai liittyä japaninvaahteran kanssa metsäpuutarhan puolelle, aiemmin siirretyn tammen seuraksi. Tammi nökötti kallion varjosta, joten päätin siirtää sen, kun se oli vielä ihan käsin nostettavissa.


Metsäpuutarha onkin jatkuvassa muutoksen tilassa ja puita ja puskia tulee ja menee. Sinne on päätynyt tänäkesänä perennoista sinivuokko, lehtokielo ja tuoksumatara. Vanhastaan siellä kukkii keväisin narsissit ja rodokin näytti olevan täynnä nuppuja. Myös kesän taimivaihdostaa saadut ruusut istutin sen reunalle.

Mutta paljon on vielä hankkimatta. Puista toivomuslistalle kuluu vielä Surukuusi, Hopeakuusi, Sembramänty ja Hopeapoppeli, näin aluksi. Ja nyt tarvetta olisi jollekkin noin metrin korkuiselle pensaalle.

Täytääköhän tämä kohtan oma arboretumin kriteerit?

tiistai 30. syyskuuta 2014

Wanhat pionit

Äitini toi minulle muutama päivä sitten pionin juurakkoja heidän talon pihalta.

Kannat ovat todennäköisesti vanhasta Josef Herrmansin puutarhamyymälästä, joka toimi viimevuosisadan alusta alkaen. Josefin veli rakensi ja asui tässä talossa ja se valmistui noin 1918. Talo on ollut suvulla koko ajan ja nyt viimeisin omistaja on äitini puoliso.
Vanhat naapuritkin olivat kertoneet äidilleni kuinka talon Wanha rouva kävi aina innoissaan kertomassa, että pionit pihalla kukki taas! Että saa tulla ihastelemaan! Hän oli kuulemma hyvin ylpeä pioneistaan.
Näin ollen kannat voivat olla jopa 1920-30 luvulta! Toivon löytäväni vielä kuvia talosta, niin että pionit näkyisivät ja voisin näin tarkentaa juurakoiden ikää.

Toinen on ihanan hempeä vaaleanvaalea roosa kerrattu, perinteisen näköinen pioni. Sain muutan kukan kesällä siitä kotiini ja tuoksu oli huumaava. Valitettavasti siitä ei löydy kuvaa vielä.

Toisella on tummanvihreä lehdistö ja hieman erikoisemman näköinen kukka. Sen vaaleanpunertavan ulkolehdistön sisään kätkeytyy kerman keltainen kerrottu kukinto, jonka keskustassa on häivähdys punaista. Varsin erikoinen yhdistelmä.
Sain kuvan äidiltäni, joten joudun odottelemaan ensikesään, että näen tämän kukkimassa ihan oikeasti. Toivottavasti istutin kukat oikein ja ne selviävät muutosta ja talvesta! On niin mahtavaa saada tällaisia vanhoja erikoisuuksia pihaan. Toivotaan, että pian minäkin voin sitten ylpeänä esitellä niitä naapureilleni!

"Josefin pioni"


Kiitokset äiteelle juurakoista!

tiistai 23. syyskuuta 2014

Viherpiha

Tänään oli ilo taas päästä työskentelmään ViherPiha lehden päätoimittaja Auli Honkasen ja kasvitieteilijä Pentti Alangon kanssa, kun Aulista otettiin pääkirjoituskuvia.

Auli ja koskmoskukat

Vaikka kuvauksista oli kysymys ja molemmat tuli laittaa kauniiksi tilanteeseen sopivasti, niin eihän puutarhajupinoilta voitu välttyä. Aamu aloitettiin Aulin huikean kauniissa kodissa ja puutarhassa. Pentti bongasi liukuhihnalla pihalta harvinaisuuksia, kuten vanhan ajan Maurinmalvan ja silmälläpidettäviin luonnonkasveihin kuuluvan Huhtakurjenpolven. Saimme niistä "näytteet" mukaan, minulle siemeniä kasvatettavaksi ja Pentille taimenen kirjattavaksi. Aulin kotoa matka jatkui koko kuvausryhmän voimin Marketanpuistoon.

onnelliset harvinaisuuksien omistajat


Kuvaukset käynnistyi Marketanpuistossa, jossa pääsin ensikertaa käymään. Ja täytyy myöntää, että onhan se ihan mahtava paikka. Ideapuutarhat olivat todella mielenkiintoisia, mutta valitettavasti kylmyys ja viima vei suurimman innon tutustua paikkoihin. Ja täytyihän sitä keskittyä myös töihin.
Ehdottomasti täytyy käydä kevällä ja kesällä uudestaan, kun puutarha kukoistaa ja on lämmintä!

Jättimäinen poppeli sopi taustaksi


Kaiken kaikkiaan Marketanpuisto tarjosi mitä mainioimmat kuvauspaikat ja ihanan Pentin opastuksella sain valtavan määrän uutta tietoa, niin kasveista kuin puutarhan tekemisestä.
Ja iso kiitos Aulille, että pääsimme ihailemaan puutarhaa. Ihan mahtava päivä!

Team Viher (ihan)Pihalla! Kuvaaja, Stylisti ja Meikkaaja. 







Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Näitä luen (tuoreimmat päivitykset ylinnä)