Olen monta vuotta haaveillut Japaninvaahterasta ja nyt niitä tuli vastaan todella edullisesti. Sen verran olen tutustunut lajiin, että ovat hieman vaikeampia saada pysymään hengissä talven yli, vaikka asustelenkin täällä ykkösvyöhykkeellä. Näin ollen en ole kerta kaikkiaan raaskinut hankkia suht' kallista puuta, ennenkuin nyt alesta.
Herkkä Acer palmatum ´Dissectum´- sulkajapaninvaahtera on vielä istuttamatta ja mietin laittaisinko sen suosiolla ruukkuun ja siirtäisin talveksi vaikka sisälle viherhuoneeseen. Vai otanko riskin ja istutan sen suojaisemmalle yläpihalle ja toivoisin, että se pärjää talven yli. Se kun tarvitsee valoa ja lämpöä ja suojaisan paikan.Vaikeeta, vaikeeta...
Acer palmatum 'Atropurpurea' - verijapaninvaahtera kestää hieman paremmin talvea ja näin ollen otin sen kohdalla riskin ja kävin istuttamassa sen metsäisemmälle pihaosuudelle. Peitin istutusalueen vielä reilulla lehtikerroksella.
Samalla kertaa istutin viimeisen Hansaland-ruusun astiataimen, joka on pyörinyt pitkin pihaa koko kesän. Se sai liittyä japaninvaahteran kanssa metsäpuutarhan puolelle, aiemmin siirretyn tammen seuraksi. Tammi nökötti kallion varjosta, joten päätin siirtää sen, kun se oli vielä ihan käsin nostettavissa.
Metsäpuutarha onkin jatkuvassa muutoksen tilassa ja puita ja puskia tulee ja menee. Sinne on päätynyt tänäkesänä perennoista sinivuokko, lehtokielo ja tuoksumatara. Vanhastaan siellä kukkii keväisin narsissit ja rodokin näytti olevan täynnä nuppuja. Myös kesän taimivaihdostaa saadut ruusut istutin sen reunalle.
Mutta paljon on vielä hankkimatta. Puista toivomuslistalle kuluu vielä Surukuusi, Hopeakuusi, Sembramänty ja Hopeapoppeli, näin aluksi. Ja nyt tarvetta olisi jollekkin noin metrin korkuiselle pensaalle.
Täytääköhän tämä kohtan oma arboretumin kriteerit?
