tiistai 30. syyskuuta 2014

Wanhat pionit

Äitini toi minulle muutama päivä sitten pionin juurakkoja heidän talon pihalta.

Kannat ovat todennäköisesti vanhasta Josef Herrmansin puutarhamyymälästä, joka toimi viimevuosisadan alusta alkaen. Josefin veli rakensi ja asui tässä talossa ja se valmistui noin 1918. Talo on ollut suvulla koko ajan ja nyt viimeisin omistaja on äitini puoliso.
Vanhat naapuritkin olivat kertoneet äidilleni kuinka talon Wanha rouva kävi aina innoissaan kertomassa, että pionit pihalla kukki taas! Että saa tulla ihastelemaan! Hän oli kuulemma hyvin ylpeä pioneistaan.
Näin ollen kannat voivat olla jopa 1920-30 luvulta! Toivon löytäväni vielä kuvia talosta, niin että pionit näkyisivät ja voisin näin tarkentaa juurakoiden ikää.

Toinen on ihanan hempeä vaaleanvaalea roosa kerrattu, perinteisen näköinen pioni. Sain muutan kukan kesällä siitä kotiini ja tuoksu oli huumaava. Valitettavasti siitä ei löydy kuvaa vielä.

Toisella on tummanvihreä lehdistö ja hieman erikoisemman näköinen kukka. Sen vaaleanpunertavan ulkolehdistön sisään kätkeytyy kerman keltainen kerrottu kukinto, jonka keskustassa on häivähdys punaista. Varsin erikoinen yhdistelmä.
Sain kuvan äidiltäni, joten joudun odottelemaan ensikesään, että näen tämän kukkimassa ihan oikeasti. Toivottavasti istutin kukat oikein ja ne selviävät muutosta ja talvesta! On niin mahtavaa saada tällaisia vanhoja erikoisuuksia pihaan. Toivotaan, että pian minäkin voin sitten ylpeänä esitellä niitä naapureilleni!

"Josefin pioni"


Kiitokset äiteelle juurakoista!

tiistai 23. syyskuuta 2014

Viherpiha

Tänään oli ilo taas päästä työskentelmään ViherPiha lehden päätoimittaja Auli Honkasen ja kasvitieteilijä Pentti Alangon kanssa, kun Aulista otettiin pääkirjoituskuvia.

Auli ja koskmoskukat

Vaikka kuvauksista oli kysymys ja molemmat tuli laittaa kauniiksi tilanteeseen sopivasti, niin eihän puutarhajupinoilta voitu välttyä. Aamu aloitettiin Aulin huikean kauniissa kodissa ja puutarhassa. Pentti bongasi liukuhihnalla pihalta harvinaisuuksia, kuten vanhan ajan Maurinmalvan ja silmälläpidettäviin luonnonkasveihin kuuluvan Huhtakurjenpolven. Saimme niistä "näytteet" mukaan, minulle siemeniä kasvatettavaksi ja Pentille taimenen kirjattavaksi. Aulin kotoa matka jatkui koko kuvausryhmän voimin Marketanpuistoon.

onnelliset harvinaisuuksien omistajat


Kuvaukset käynnistyi Marketanpuistossa, jossa pääsin ensikertaa käymään. Ja täytyy myöntää, että onhan se ihan mahtava paikka. Ideapuutarhat olivat todella mielenkiintoisia, mutta valitettavasti kylmyys ja viima vei suurimman innon tutustua paikkoihin. Ja täytyihän sitä keskittyä myös töihin.
Ehdottomasti täytyy käydä kevällä ja kesällä uudestaan, kun puutarha kukoistaa ja on lämmintä!

Jättimäinen poppeli sopi taustaksi


Kaiken kaikkiaan Marketanpuisto tarjosi mitä mainioimmat kuvauspaikat ja ihanan Pentin opastuksella sain valtavan määrän uutta tietoa, niin kasveista kuin puutarhan tekemisestä.
Ja iso kiitos Aulille, että pääsimme ihailemaan puutarhaa. Ihan mahtava päivä!

Team Viher (ihan)Pihalla! Kuvaaja, Stylisti ja Meikkaaja. 





maanantai 22. syyskuuta 2014

Tomatteja kaikissa muodoissa

Eilen auringon paisteessa päätin tyhjentää kasvihuoneen tomateista. Onhan sääankkurit luvanneet ensiviikoksi yöpakkasia ja tällä jos missä on aina öisin kylmä.

Kasvarin kosteus oli käsinkosketeltava, koska olen sulkenut kaikki ikkunat, jotta saisin rutistettua viimeiset lämmöt jäljellä oleville tomateille.


























Olen kesän myötä poiminut syötäväksi tomatteja ja tosiaan paseerannut enimmäisen erän pakkaseen, mutta nyt viimeisetkin tomatit tuli kerättyä. Samalla poistin tukinarut ja nostin tomatin taimet kompostiin. Otin talteen myös automaattiavaajan patruunat, jotka eivät kestä pakkaslukemia.

Nämä poimimani viimeiset jättitomatit odottavat vielä paseerausta ja pakastamista. 
Eli yksinkertaisesti kalttaan eli kuorin kuumassa vedessä käyneet tomatit ja puristan ne soseeksi, jonka pakastan. En mausta sosetta millään, jotta voin käyttää sitä monipuolisesti sitten talvella.

                               



Kirsikkatomatteja olen säästellyt "kuivattut tomaatit öljyssä" - reseptiä varten, jota testasin viimevuonna ensimmäisen kerran. Se vei kielen mennessään, joten pakkohan sitä oli laittaa taas tänävuonna.

Resepti on helppo, kahdessa osassa tehtävä, mutta aikaavievä. Alla tarvittavat aineet eri työvaiheille. Tämä on tuunattavissa helposti mieleiseksi, vaihtamalla hunajan sokeriin, vaihtamalla yrttejä ja öljyä.
Tällä reseptillä minä näitä teen:

Aineet Osa 1.
500 g kirsikkatomatteja
1 kpl. punainen chili
5 kpl. isoja valkosipulin kynsiä
tuoretta oreganoa mielen mukaan
tuoretta rosmariinia mielen mukaan
1rkl. hunajaa
1 tl. merisuolaa

Työvaihe 1.
Lohko tomatit ja hienonna muut aineet. Kaikki ainesosat osasta 1, sekoitetaan keskenään ja laitetaan uunipellille. Kuivata tomatit 100-125 asteisessa uunissa, noin 3-4 tuntia. Tomatit tulee olla kuivia, mutta pehmeitä.
Vinkkinä, että loppuminuutit kannattaa tarkkailla aika tarkkaan. Melkein valmiista palaneeseen on todella lyhyt aika! T. Nimimerkki "eka erä lähes kärähti"

tässä nelinkertainen annos, joka oli uunissa lähes 6 tuntia

Aineet Osa 2.
oliiviöljyä tai vastaavaa purkitukseen

Työvaihe 2.
Kun tomatit on saatu kuivatua monen tunnin kuluttua, lado ne pestyihin ja kuumennettuihin tölkkeihin. Kaada päälle öljy, sulje purkki ja anna maustua jääkaapissa. Tomatit ovat muutaman päivän kuluttua valmiit herkutteluun. 


valmiiit kuivatut tomatit öljyssä








keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Syksy kukkapenkeissä

Syksyhän on tunnetusti hiljaista kukinnan suhteen. Tai emme osaa valita kasveja, jotka antaisivat syksyyn kukkinnan loistoa. Syksy tahtoo vähän unohtuan kukkapenkeistä ja pihoilta ja aivan suotta. Niin paljon hienoja juttuja on tarjolla myös syksyn piristykseen.

Meidän pihalla kukkii ihan kivasti näin syksylläkin. Ja pensaat, kuten kiiltotuhkapensaat ja aroniat, antavat piristyksen pihalle, kun saavat kirkaan syysvärinsä. Daaliat ovat intoutuneet kukkimaan vasta nyt, joten ne täydentää mukavasti raikkailla väreillä normaali syyskukkijoita.

Myös luonto tarjoaa omaa antiaan syksylle, kuten nyt vaikka pihlajamarjapensailla, jotka ovatkin tänävuonna erityisen hienoja. Olenkin yrittänyt säilyttää pihan pihlajia, ihan syksyä ja lintuja ajatellen.

Syysleimut ovat alkaneet kiinnostaa, koska naapurustossa on mielettömän ihania väriläiskiä tonteilla ja nimen omaan näillä syysleimuilla. Omalla pihalla kukkii aika vaatimattomasti vielä, viimevuoden taimivaihdossa tullut, valkoinen syysleimu. Nyt kyllä haluaisin jonkun kirkkaan värin lisää, joka piristäisi varsin vaalean haaleaa yleisilmettä syyskukkijoiden joukossa.















torstai 4. syyskuuta 2014

Pottuhommia

Vihdoinkin aurinko on taas kuivattanut maata ja otimme tilaisuudesta vaarin ja lähdimme pottuhommiin. Eli jäljellä olevat perunat olivat hyvä nostaa nyt maasta, kun vielä erottaa vähän varsia. Päivät kylmenee kuitenkin sen verran, että en usko perunoitten enää kasvavan paljoakaan.

Valitettavasti näyttää, että perunarupi oli iskenyt varsinkin 'Blå Kongoon', joten osa oli hurjan rumiain. Vaikka rupihan ei leviä siemenperunoista, taidan kuitenkin hankkia uudet siemenperunat tästä lajista ensivuodeksi. Perunarupi on bakteerin aiheuttama ja sitä esiintyy kaikkialla maassa. Korkea ph, kuivuus alkuvaiheessa ja maan ilmavuus innostavat bakteeritoimintaa.

Kotipuutarhurin perunaopas kertoo mm. seuraavaa:
"Rupibakteeri esiintyy yleisenä peltomaassa ja taudin määrä maassa lisääntyy, kun perunaa viljellään toistuvasti. Siemenperunan rupisuudella ei ole juurikaan vaikutusta sadon rupisuuteen, koska bakteeria on useimmiten yllin kyllin maassa. Bakteeri myös säilyy hyvin maassa ilman perunaakin eikä ole juuri toivoa saada sitä häviämään siitä hyvälläkään viljelykierrolla." 
Eli seuraavaksi täytyy käydä mittaamassa pottumaan ph, koska kuivaahan täällä ei ole ollut kesäkuussa. Ja meidän maa on aika ilmavaa vanhaa peltomaata. Ehkä saan kikkailtua bakteerikannalle ei niin otollista maata ensivuodeksi.

Nyt jäljelläolevat perunat laitan säilöön kellariin. Kellarissa on pimeää ja sopivan viileää jo nyt ja se jäähtyy talven edetessä juuri sopivaan lämpötilaan. Pienimmät jäävät aina melkeinpä istukasperunoiksi ensivuoteen.
Istutimme ruokaperunaksi suosittua aikaista perusperuna 'Timoa'. Se antoi satoa jo kohtuu varhaisessa vaiheessa ja olemmekin syöneet kunnon kokoisia pottuja koko kesän. Kuten näkyy paljoa ei jäänyt talvelle.


'Timo'


Herkuttelu perunaksi olen istuttanut sinistä 'Blå Kongoa' jo kahden vuoden ajan.
Tämä sinimaltionen peruna on jauhoinen myöhäisperuna ja käytän sitä lähinnä muuseihin, koska väri on mitä huikein. Myös keitettynä peruna toimii, kunhan muistaa valvoa keittymistä. Perunalla kun on taipumus, että se tuntuu, että se ei pehmene millään keitettäessä ja hetkeä myöhemmin on hajonnut kattilaan. Eihän tässä mitään vikaa ole, ei vain ole ehkä estettisesti niin kiva tarjoiltava, kun peruna on rähjätänyt kappaleiksi.


'Blå Kongo'


Viiime puutarhamessuilta pummatut erikoisperunat 'Shetland Black' ja 'Trixie' perunalajikkeet olivat ihan uusia tuttavuuksia, kun sain ne. Kuten minulle neuvottiin laitoin kaverit omaan laatikkoon kasvamaan ihan sen varalta, jos vaikka kantaisivat jotain perunatautia, niin koko pottumaa ei saastu.
Ottaen huomioon, että sain vain 2 kappaletta per lajike, niin satoa tuli hyvin. Ajattelin kuitenkin säästää kaikki perunat siemenperunoiksi ja kasvattaa satoa ensivuonna niin, että siitä saa maistiaisiakin sitten.

'Shetland Black' perunalajikeesta en ole löytänyt suomeksi mitään infoa, mutta ulkomaiset sivustot tietävät kertoa perunan olevan hyvin kuiva ja jauhoinen, ja käsitykseni mukaan reagoi keittämiseen kuin 'Blå Kongo'. Vaikka Shetlandin mustalla on tummansininen kuori kuin Blå Kongossa, sen malto on vaalea jossa menee tumma raita, kuten alla kuvassa näkyy. (Olen pihi ja en raaski halkaista omaa perunaa, joten lainasin kuvan netistä)  Odotan mielenkiinnolla seuraavan vuoden satoa.



Kuva: 'Daughter of the Soil'  blogi

'Trixie' peruna on myös täysin tuntematon lajike minulle. Tämä oli erittäin satoisa ja perunoista tuli sileitä ja komeita puikulamaisia perunoita. Hyvin vaalealla pinnalla on liloja laikkuja, jotka ei erotu kuvasta niin selkeästi, kun ovat vielä mullan peitossa. Peruna on kuulemma erittäin maukas ja keitettäessä herkästi hajoava, joten höyryttämistä suositellaan. Mene ja tiedä, ensivuonna voin testata. 

'Trixie'



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Näitä luen (tuoreimmat päivitykset ylinnä)