sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Edelleen sitä oikeaa etsimässä!



Taas on vierähtänyt aikaa ja viralliset eropaperit kolahti posilaatikkoon. Nyt olen siis virallisesti SINKKU! Mitä se nyt sitten tarkoittaakaan.

Etsin edelleen sitä oikeaa... taloa! Mitään ei oikein ole tullut vastaan. Tai kun laajensin reviiriä, löytyi reippaasti kauempaa ihana merannan äärellä oleva loistokuntoinen vanha taloa ja upea pihapiiri, mutta hinta oli valitettavasti hieman minun ulottumattomissa. No, saahan sitä haaveilla.

Punainen tupa on edelleen myymättä ja se edelleen kummittelee taustalla. Jotenkin se tuntuu odottovan minua. Ketään muuta ei ole käynyt sitä katsomassa ja omistajakin tuli jo hieman hinnassa alas, kun soitin ja juttelin hänen kanssa. Mitäköhän vielä odotan?
Miten tämä tuntuukin niin isolta askeleelta? Koska se päättää erään erittäin hankalan ihmissuhteen samalla kertaa... Tällä kertaa edessä ei olisi vain muutto uuteen asuntoon, vaan se on myös ero ihmisestä, jota rakastan, mutta jonka kanssa tulevaisuutta ei oikein näy. Jaksanko vielä odottaa ihmettä vai laitanko hanskat tiskiin ja vaihdan maisemaa ja aloitan uuden elämän tässä punaisessa torpassa.

Isoja asioita. Isoja päätöksiä.

Haaveilen joulusta sukulaisteni kanssa punaisen talon isossa tupakeittiössä. Hellassa rätisisi tuli, nurkassa seisoisi joulukuusi ja keittiötä halkaisisi pitkä puupöytä, joka notkuisi herkkuja. Kynttilät palaisi, naurua ja puheensorinaa, kissa käpertyneenä omalle paikalleen ja rauha maassa. Sitä toivoisin.
Ehkä rohkenen otaa askelen kohti uutta tulevaisuutta ja kääntää lehti kirjassani.

Tänään palaan kuitenkin vielä kerrostalo asuntooni koneen äärelle katsomaan, josko se oikea tulee vastaaan. Vai onko se siinä edessäni?

Rauhallista isänpäivää kaikille. 

tiistai 4. lokakuuta 2016

Taloja katselemassa

Hellou rakkaat kanssa bloggaajat ja lukijat (myös ne tässä ajassa kaikonneet).

Kyllä on käyty sellaista myllytystä läpi kesän aikana ja ohi ei ole vieläkään. Asiat alkavat kuitenkin löytää suuntansa ja toivo paremmasta huomisesta pilkahtaa aina välillä silmissäni.

En ole voinut kirjoitella tänne mitään, koska minulla ei ole ollut rahkeita tai halua kirjoittaa mistään. Sen lisäksi hankkimani kerrostaloasunto ei antanut minkäänlaisia mahdollisuuksia kirjoitella rakkaasta puutarhaharrastuksesta. Pieni parveke ei juurikan antanut tilaa visioille kasvihuoneista, hyötytarhasta tai vastaavasta, eikä myöskään inspiroinut mihinkään pienimuotoiseen ruukkupuutarhaan. Pienen perenna-asetelman tein isoon ruukkuun, jossa köynnösruusu olisi saanut kasvaa ja peittää parvekkeen seinämän. Mutta.... enhän minä voi elää ilman puutarhaa!!



Joten nyt metsästys punaisesta tuvasta ja perunamaasta on alkanut!
Olen käynyt muutamia taloja katsomassa, mutta mikään ei ole vielä ihan osunut. Joko tontti on ollut huono tai talo ei ole herättänyt innostusta.
Eräs talo oli kyllä ihana ja puutarhasta olisi saanut ihan super hienon, mutta pankki ehätti lyödä jarruja sen verran, että se meni toiselle ostajalle.
Se ei siis ollut tarkoitettu minulle ja hyvä ehkä niin.

Eilen ajoin taas urkinta kierroksella ennen näyttöä talosta, jonka tiesin tulevan myyntiin. Talon löydyttyä ja hitaasti madellessani siitä ohi, saapui mies (joka, ilmeni omistajaksi) talosta ulos. En malttanut, vaan pysähdyin tiedustelemaan oliko tämä se talo, joka oli myynnissä.
Hetkeä myöhemmin olin jo kiertämässä tonttia omistajan kanssa ja hän esitteli auliisti pihaa ja rakennuksia. On liitereitä, kanalaa ja ties vaikka ja mitä.
Pihamaa aukeni pellolle ja auringon helottaessa siniseltä taivaalta, elämä tuntui taas hienolta. Hengitys kulki jälleen ja rauha laskeutui sisääni. Voi autuus ja ihanuus.

Omistaja vielä innostui esittelemään sisätilatkin ja keittipä vielä kaffetkin. Siinä me sitten istuttiin ja rupateltiin niitä näitä. Paljon talon historiasta ja korjauksista, naapureista kuin siitä miten peurat ovat pellolla tuttu näky. Onpa siellä kuulemma susiakin ollut!!
Ohiajo muuttui monen tunnin visiitiksi ja lopussa jo jaoimme tavaroita. Saan kuulemma pitää ruohonleikurin ja polttopuut ja sisätilosta vitriinikaapin. Hän haluaa ottaa valmiit parrut ja jotain muuta tavaraa ulkovarastoista. (ihan niinkuin hän nyt ei saisi viedä sieltä kaikkia tavaroita mitä haluaa!)

Tänään menen taas uudestaan luottorakennusmiehen kanssa katsomaan, että talo on terve ja hyvällä mallilla ja kaikki on niinkuin pitää. Hänen sanaan luotan ja hän on ollut katsomassa muitakin taloja kanssani. Olen todella innoissani tästä ja samalla jännittynyt, että miten tulisin pärjäämään näin ison pytingin kanssa keskellä 'ei mitään' yksin, Onneksi naapurissa asuu kuulemma taitava timpuri ja kauempana muun muassa vanha luokkatoverini. Eiköhän apua saa, jos ja kun sitä tarvitsee.

Toivottavasti kaikki menee nyt hyvin ja asiat loksahtelee kohdilleen ja saan hankittua tämän itselleni. Ja saan taas oman puutarhan!!!!

















maanantai 16. toukokuuta 2016

Elämä vie myrskyjen läpi



Aina asiat eivät mene, kuten on suunniteltu. Joskus tulee odottamattomia ja yllättäviä käänteitä elämässä, jotka muuttavat suunnan täysin johonkin muualle.
Joskus sitä saa täyslaidallisen, niin että juuri ja juuri kykenee hengittämään.

Näin on käynyt minulle. Elämä päätti vaihtaa suuntaa. Joten jätän kirjoittelun vähän vähemmälle tältä erää ja yritän kerätä itseni uuteen nousuun.

Nyt elämässäni on liikaa liikkuvia osia ja haluan keskittyä asioihin tärkeysjärjestyksessä. Ensin laitan itseni kuntoon, sitten pihamaani. Suunniteltu mahdollinen opiskelu, ihmissuhteet, avioero, uuden asunnon etsiminen ja muutto vievät kaikki voimani.

Joten tavataan taas viimeistään uudella pihamaallani, uudessa elämässäni. Suljen tämän kirjan kannet hetkeksi. Katsotaan missä ne taas avautuu.

Kaikille lukijoilleni aurinkoista ja lämmintä kesää.


                     -Katja

torstai 21. huhtikuuta 2016

Kevät tulee kohisten

Ihana ilma sai ottamaan puhelimen käteen ja taltioimaan kevään saapumista vaikka ilma olikin aika raaka.

Piha on varsinainen taistelutanner edelleen viimevuotisista kaivauksista. Vaikka se odottaa kuivumista, jotta sitä pääsisi laittamaan, niin kukkapenkeissä alkaa jo kevät kuitenkin näyttämään kauneuttansa. Ihania kukkia tupsahtelee sieltä täältä ylös ja koska kukkapenkkejä kaivettiin ja muuteltiin niin massiivisesti viime syksynä, en enää muista mistä mitäkin tulee ylös. Tässä kuitenkin jotain päivän bongailuista.








Kurkiaura sattui lentämään ylitseni ja sain sen tallennettua. Varma kevään merkki, kun ne pyyhkäisee
ylitse.



Ja tietenkin Laban sai pienen keväthepulin ja esitti parasta osaamistaan.











torstai 7. huhtikuuta 2016

Kevätmessut 2016


Tänään ne sitten taas alkoivat! Vuosittaiset Kevätmessut!

Tänään kävin läpi Oma Piha 2016 näyttelyä. Aloitin kierrokseni tietysti Puutarhauni-aluesta, jonne maisemasuunnittelija Tanja Nieminen (ylempi AMK) ja arkkitehti ja maisema-arkkitehti Tiina Holmberg (SAFA, MARK) Puutarhaetsivistä suunnittelevat leikkimäisen, sadun ja unenomaisen alueen. Joitain oivalluksia siellä oli, mutta ehkä alue oli kuitenkin enemmän suunnattu lapsille. Tosin kaikki olivat todella taidokkaasti tehty, mutta minua ei ehkä tällainen niin inspiroi. 





Joten lähdin kiertämään muita osastoja. Ennen sitä kuitenkin piipahdin sanomassa hei Blogikylään, jossa 4 puutarha-alan bloggaajaa oli saanut tehdä oman unelma kasvihuoneen. Ja miten loistavat valinnat olivat osuneet. 4 täysin toisistaan poikkeavaa näkemystä! Täältäkin tuttut blogikaverit Kukkaiselämää ja Kukkala oli siellä, kuten minulle tuntemattomat Rauhanrentola ja Koti kaupungin laidalla. Oli hauska nähdä heidän ajatuksia ja käsialaa. Tovin juteltuani jatkoin matkaani osastoille. 

Maatiainen Ry:n ihanat naiset
 Ja kukapa muukaan sieltä tupsahti vastaan, kuin Maatiainen Ry:n ihanat rouvat! Heidän kanssa vaihdoin pitkän tovin kuulumisia, juttelin asiakkaiden kanssa pähkinäpensaan kasvatuksesta (joka valittiin vuoden 2016 maatiaiskasviksi) ja suunnittelimme mahdollista Tukholman reissua. Näiltä rouvilta löytyy sellainen tieto-taito maatiaiskasvien ja alkuperäislajikkeiden kasvatuksesta, että en voi muuta kuin suositella täällä piipahtamissa messuilla. Sain 5 Konnevedeltä tuotua ryvössipulia koekasvatukseen, ja niiden onnistuttua palautan osan takaisin heille jälleenmyyntiin. 
Tuskin maltan odottaa miten kasvatus onnistuu. 



Seuraava pysäkki oli Niittysiemen Oy:n osasto. Olen pitkään haaveillut kukkaniitystä takapellolleni, mutta sen verran työläs projekti kuitenkin on saada alkuun, niin olen siirtänyt sitä tuonnemmaksi. Sain kuitenkin muutaman siemenpussin luonnonkukkia pihaani. Numikohokki minulla olikin pihassa, mutta se katosi, mutta nämä Ruisunikko ja Nuokkukohokki ovat uusia tuttavuuksia. Toivottavasti ne viihtyvät pihallani. Sain muutenkin hyviä vinkkejä istutukseen ja idätykseen. Niistä enemmän, kun kokeilen niitä. 



Messut olivat ehkä vähän latteammat osastojen annilta, kuin toivoin. Hollantilaiset myivät sipuleitaan taas, samat Parmesan juustot ja pullanmyyjät olivat paikalla. Toivoisinkin enemmän pienten yhdistysten esiintymistä, isojen puutarhamyymälöiden osastoja ja konkreettista neuvonta ja suunnittelupalveluja. Puutarha on niin paljon muutakin kuin yksi kasvihuone tuottaja ja hollantilaiset sipulinmyyjät. Mutta ehkä näille messuille ei ole helppoa enään nykypäivänä saada osallistujia kalliiden tuottamattomien osastojen takia. Iloksi kuitenkin löysin muutaman uuden osaston, kuten poikien Chilimaailman, Neuvorffin puutarhatuotteet ja oli siellä muutama muukin puutarhatuote. Luomu näytti olevan kovassa nousussa. 

Huomenna palaan kuuntelemaan esityksiä ja käyn Oma Talo messuilla. Saa nähdä miten ne ovat onnistuneet.  































sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Siellä ne nyt on


Tänä vuonna olen vähän yrittänyt malttaa tätä hurjaa istutusvimmaa, joka joka kevät iskee. Sitten on pöydät notkollaan ties minkälaisia taimen alkuja. Alkuhuumnan jälkeen iskee kuitenkin se valtava taimiähky, joten ajattelin olla kaukaa viisas ja välttää hurjimpia ylilyöntejä.

Tälläkertaa yritin oikeasti keskittää istutukset sen mukaan mitä oikeasti tarvitsen. Vähän brokkolia, ruusukaalia, pinaatteja ja sitten tomatit. Ehdottomasti tomatit! Ja niistäkin viimevuonna hyväksi havaittut lajit. Koska omasta takaa oli edelleen valtavat määrät siemeniä, en hakkinut juurikaan uusia.

Multiin meni kaikki värit kirsikkatomateista; keltainen, punainen, vihreä ja musta.
Ja sitten tietenkin nämä perus punaiset joista kokoa normaali ja jätti. Näitä jaksaa sitten kaltata syksyllä pakkaseen.





Kuten useampana vuonna olen huomannut itävyys siemenissä on ollut lähes 100 %, joten jälleen kerran istutin viimevuotisista ja tämän vuoden uusista siemenistä 5 siementä kutakin lajia. Vanhempia siemeniä laitoin sitten peräti 7-8 siementä, koska itävyys heikkenee siementen vanhetessa. Mielenkiintoista nähdä miten tämä pitää paikkaansa. Nyt osa on noussut hyvin, toiset vähän hitaammin. Kaikissa kuitenkin alkuja näkyvissä.

Basilika on ainoa lajike jonka istutin taas hajakylvönä isompiin alustoihin. Ne saavat siinä sitten kasvaa niin kauan, että siirrän ne kasvihuoneeseen.Erottelen niistä tuppaita ja laitan maahan.

Hetken mietittyäni mitä tekisin chilien ja paprikoiden kanssa, päädyin tänä vuonna siihen, että en kylve niitä. Chili antoi viimevuonna heikon sadon ja ne muutamat, joita saimme en edes sitten loppupeleissä käyttänyt. Chili on mielestäni liian tuhtia tavaraa kesäkuumalle.
Myös paprikalla oli aika heikko esitys viimevuonna, joten jätän sen väliin tältä erää.
Säästän tilaa mielummin joillekkin uusille tuttavuuksille, jotka menevät kylvöön hieman myöhempänä ajankohtana.

Ja ihan vielä vinkkinä Nelson Gardenin valmiisiin taimipotteihin, ÄLÄ TIPUTA niitä lattialle rasiaa avatessa, jos haluat tietää mikä kasvaa missäkin! Tottakai minulle kävi näin ja nyt sitten ihmettelen mitä on mistäkin tulossa. Hyvin tuntutvat kuitenkin kasvavan.




















.

perjantai 1. huhtikuuta 2016

Tättärää....Kevätpuutarha messujen lippuarvonta on suoritettu virallisten valvojien läsnäollessa ja tämänkertaisen arvonnan voitto osui lukijalleni.........




Samoilijalle blogista Illukansaari


iso onnittelu Kaisalle! 





Raskas työ vaatii pitkän levon. Viralliset valvojan siirtyivät untenmaille odottamaan seuraavaa arvontaa....


perjantai 25. maaliskuuta 2016

Kevätmessut 2016 - lippu arvonnassa










Sain tämän vuoden Kevätmessuille bloggaripassin, joten raportointia sieltä suunnalta on tulossa heti ensimmäisenä messupäivänä.
Ja mikä parasta, joku lukijoistanikin pääsee mukaan messuille! Sain messuilta arvottavaksi lukijoitteni kesken yhden vapaalipun kyseiseen tapahtumaan, joten osallistu ja voita.

Kevätmessut pidetään Helsingin Messukeskuksessa 7.-10.4.2016. Samalla lipulla pääsee Oma Piha -, Oma Koti -, Oma Mökki -, Sisusta- ja Lähiruoka & Luomu -messuille. Lipun arvo 18 €




Arvonnan säännöt ovat helpot; 

Klikkaa itsesi lukijakseni, jos et vielä ole ja jätä yhteystietosi. 

Arvon lipun torstaina 31.3.2016.




sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Kevättä rinnassa, siemeniä mullassa

Aurinko on vihdoinkin alkanut näyttäytyä taas täälläkin ja luonto alkanut antaa merkkejä keväästä. Lintujen viserrys on muuttunut ja aurinko lämmittää mukavasti pihalla ollessa.

Puutarhamyymälöihin on tullut kaikki herkut ja houkutukset tällaiselle puutarhahörhölle. Olen yrittänyt pantata hankintoja, koska omasta takaa löytyy valtava määrä siemeniä ja muuta tilpehööriä. Lisäksi olen odottanut pakettia Nelson Gardenilta.

Nyt postista tupsahti sitten ensimmäinen pr-paketti kaikkineen ihanineen herkkuineen. Siemeniä, uutuuksia, uusia tuttavuuksia, ekologisia, hauskoja ja hyödyllisiä tuotteita ja vaikka mitä. Siemenet olivat suurinosa luomusiemeniä, joka sopii minulle ja tavalleni viljellä, kuin nakutettu.


Nelson Gardenilta ihania herkkuja

Joten ei muuta kuin tuumasta toimeen. Nyt voin sitten aloittaa kylvöt. Tänä vuonna varmasti kaksi kuukautta myöhemmin, kuin aikaisempina vuosina. No parempi myöhään, kuin ei milloinkaan. Ehkäpä tämä ajankohta on itseasiassa parempi. Aikaisempina vuosina, kun taimet ovat aina päässeet venähtämään pitkiksi honkeloiksi, ennenkuin sain ne ulos.

Eli mitä sitä nyt sitten alkuun kylvisi?
Tomatit, (ehdottomasti!) chilit, munakoiso, paprika. Näillä lähdetään liikkeelle. Niin ja Nelson Gardenilta saatu minulle uusi tuttavuus Malabarinpinaatti. Köynnöstävä pinaatti,josta voi käyttää kaiken, myös varren. Hauska verrata tätä esimerkiksi Hyvänheikinsavikkaan, josta pidän todella paljon.



Nelson Gardenilta tuli ihan mielettömän hauskat valmiit taimipotit, joissa oli siemenet ja kaikki valmiina! Kansi auki ja vettä perään ja ei kun satoa odottamaan. Todella helppoa! No täytyy ne myöhemmin koulia vähän isompiin ruukkuihin, jos aikoo saada satoa, mutta helppoa kuitenkin. Ja mikä parasta, molemmasta rasiasta löytyy kahta eri lajiketta!

Nämä voisi istuttaa vaikka Nelson Gardenin  kierrätysmateriaaleista tehtyihin Blueberry isututuskasseihin, jotka sopivat hyvin parvekkeelle, patiolle tai vaikka pikku rivarin pihaan. Minulta kuitenkin löytyy se kasvihuone, joten nämä päätyvät sinne. Käytän istutuskassit johonkin muuhun.




Myös Maatiainen Ry:ltä löytyi muutama mielenkiintoinen vanhan ajan tomattilajike.
Pihvitomatti 'Marmande' on jättisuuria, jopa 500 g. tomatteja tekevä lajike, kasvihuoneeseen. Sopii hyvin omaan käyttötarkoitukseen, eli soseitten valmistukseen.
Vanha maatiaiskantainen tomatti 'Potattomatti', on mielenkiintoinen. Se kestää hyvin vaikka avomaalla ja pitiäisi olla erittäin satoisa säällä kuin säällä. Jää nähtäväksi minkä makuisia kyseiset lajikkeet ovat ja jääkö ne suosikkilistoilleni.

Omasta takaa laitoin vielä lajikkeet, jotka löytyivät entuudestaan kuten

-mustat tomaatit 'Black Russian', 'Black Pearl'
-vihreät 'Green envy'
-punaiset  'Apelsin', 'Kavaler' ja  'Poddubny'
-keltainen 'Honey Candy'
-chilit 'Cayenne', 'Hungarian yellow hot wax', "Lombardo" ja nimetön keskivahva chili






Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Näitä luen (tuoreimmat päivitykset ylinnä)