Perheenlisäystä

Kesä on vierähtänyt silmissä ja kauan odotetut perheenjäsenet ovat saapuneet kotiin.

Haimme juuri 3 kuukautta täytttäneet kissaveljekset piristämään arkeamme. Voi sitä touhua ja tohinaa, kun  poika näki kissat ensimmäistä kertaa. Hän kirjaimellisesti hihkui ilosta. Kissat olivat tottuneet jo edellisessä kodissa koirien, kissojen, hevosten ja lapsien tuomaan hulinaan, joten meidän koti oli kuin lepokoti heille. He ottivatkin ensimmäiset kaksi päivää rennosti ja lähinnä vain söivät ja nukkuivat.

Jännittävää oli nähdä miten pojassamme alkoi ilmetä mustasukkaisuutta kissoja kohtaan, kun tietysti lällyttelimme myös niille ja pidimme sylissä ja silitimme. Mustasukkaisuus tulee esiin kissojen nipistelynä, hännästä kiskomisena ja tietysti meille protestoimalla ja tekemällä juuri sen mitä ei saa tehdä.  Tässä onkin sitten vahtaamista. Välillä tuntuu, että meillä onkin 3 lasta yhden sijasta.
Ei voi muuta, kun odotella tilanteen tasaantumista.

Toinen kissoista onkin paljastunut varsinaiseksi nirppanokaksi ja ei suostu syömään kuin raakaruokaa. Tavalliset raksuille ja kissanruuille hän nyrpistää nenää ja kävelee pois. Kissoja, kun ei voi pitää kahta päivää enempää paastolla, on vaikeaa saada häntä syömään muuta, kuin raakaruokaa.
Kiitos edellisen kodin, kissa ei saanut tarpeeksi syötävää pienimpänä ja he luulivat, sen olleen nirso vaikka todellisuudessa ei saanut vaan kaipaamaansa ruokarauhaa. Näin omistajat alkoivat ruokkia sitä herkuilla ja tämän jälkeen ei tavallinen kissanruoka sitten ole enää maistunutkaan. Tavallinen kotiruoka ja hiiret olivat maittaneet. Nyt yritän keksiä ratkaisun takaisin kissanruokiin. Eri ruokavaliolla elävät kissat ovat todella hankala yhdistelmä. Kirjaimellisesti pitää istua ja vahtia ruokailua, koska herkut uppoaa tietysti molempiin ja pienempi jää muuten taas ilman ruokaa. Ja tässä pitää vielä poikakin poissa ruokakipoista. Puuhaa riittää.

Asiaa helpotti, kun sain kissat rokotettua ja leikattua, niin että ne pääsi ulos leikkimään.  Saa pienempi hankkia sitten haluamaansa raakaruokaa... :D Poikakin vähän rauhoittui, kun arkirutiinit löytyi ja hän huomasi, että kissat pysyy ja häntä rakastetaan vielä samalla tavalla kuin ennekin. Nyt ne tulevat hyvin juttuun ja leikkivät yhdessä.

Tässä kuitenkin herrat: Floki ja Ragnar

Lisää nurmikkoa leikattavaksi

Pihapuuhat ovat jatkuneet kesähelteistä huolimatta hiljalleen. Kasvarin tomaatit ja kurkut kasvaa hyvää vauhtia ja toimelias herra muurasi minulle seinustalle lisää istutuslaatikoita. Viinniköynnös viihtyy lämmintä seinustaa vasten ja näyttää siltä, että saamme poimia ensikertaa satoa omasta köynnöksestä.
Laatikoihin istutettiin vielä nopeasti kasvavia hyötykasveja kuten salaattia, herneitä ja yrttejä.

Suurin puurtaminen on kuitenkin ollut takapihalla, jossa kaadetun kuusiaidan jälkitöitä on tehty olan takaa. Saimme kotimme läheltä vanhan herran poistamaan meille edullisesti kannot traktorilla ja hän vei ne jopa mukanaan. Osa kannoista oli jäätävän kokoisia ja piha oli varsinainen taistelutanner.

Kun juurakot oli saatu pois ja maa tasoitettua oli vuorossa kantaa uudet mullat sisään. Koska multa tuli vähän ennenaikoja, joutui herra kavereineen kärräämään sen kottikärryllä pihalle. 12 kuution liikuttamiseen meni tovi aikaa, mutta oli ehdottomasti kaiken väärtti. Itse olen ollut vähän voimaton rintasyöpä sairastumiseni ja hoitojeni myötä, mutta koska rakastan siementen heittelyä pitkin pihaa, rutistin itsestäni energiat ja tulin pihahommiin ja happihyppelylle. Herra tasasi viimeisiä multakasoja ja jyräsi maata ja minä heittelin siemeniä.

Talon yhteen päätyyn jätimme vanhan nurmikon, koska levitän siihen hiekkapohjan ja laitan pyykkitelineen kyseiseen paikkaan. Siinä on ollut aiemminkin pyykkiteline ja nurmi on täysin palanut sen alta. Täytynyt entiset asukit käyttäneet tujua tavaraa...
Eteen laitan vielä kukkapenkin erottamaan kuivauspaikan nurmikosta.

Nurmisiementen levitys osui mitä parhaimpaan ajankohtaan, kun taivaalta on tullut vettä useampana päivänä. Nyt vaan odotelemaan vähän lämpöisiä päiviä, niin taas on lisää nurmikkoa leikattavaksi. 

Raja-aita

Heti tänne muuttaessamme kävi selväksi, että itäisellä tonttirajalla oleva kuusiaita sai lähteä. (Aiempi postaus tontin mahdollisuuksista) Valtavaksi kasvanut aita varjosti tylsästi tonttia ja roskasi kattoa. Kaiken lisäksi tontti jatkui aidan takana.
Kevään korvilla alkoi tulla tarjouksia kuusiaidan kaadosta, mutta summat olivat huikeita näin sairaslomalaiselle. Luottonaapurimmekin hinnoitteli itsensä niin korkealle, että hänen käyttö ei tullut kuuloonkaan.

Hetken mietimme omia mahdollisuuksia kaataa puut. Edessä olevan kuntoradan sähkökaapelit alas ja kaataminen kaupungin maille oli aika helppo ratkaisu. Tätä olin kaupungin kanssa jo puhunut pitkään ja asia piti olla vain ilmoitusluontoinen asia ja kaupungin poijat tulee ottamaan sähköt alas. Pieniä puita aloitimme kaatamaan Tarzan hengessä, ilman sen suurempia välineitä. Turvauduimme kuitenkin isojen puiden kaadossa, perhetuttuun, joka oli kaatanut lukemattomia puita.

Eräs maanantai aamu he ajoivat sitten 100 km päästä, jotta saisimme puut nurin. Urakka oli iso, mutta piti mennä jouhevasti. Olin ilmoittanut kunnalle edellisviikolla, että maanantaina saapuu puunkaatajat ja homma piti olla sillä selvä.
Mitä vielä!! Aamu yhdekseltä kaupungin työntekijä soittaa ja sanoo, että ei hoidakkaan asiaa vaan, joudun nyt metsästämään sähköyhtiön miehen töihin. Erittäin harmistuneena aloin soittorumbaan, ja sainkin tietää useiden soittojen jälkeen, että kyseisellä sähköyhtiöllä ei ole enää mitään tekemistä valokaapelien kanssa. Joten ei muuta kuin puhelu takaisin kunnan nuorelle neidille, joka aiemmin oli luvannut hoitaa asian. Neiti oli hieman hämillään ja hihitellen lupasi tiedustella asiaa uudestaan kunnan isoilta pojilta. Ja taas soitto, ei, kunta ei hoida tätä ja minun pitää tilata sähkömies paikalle, tälläkertaa toisesta yrityksestä. Tässä vaiheessa puunkaataja oli jo ennättänyt paikanpäälle ja katsasti paikkoja. Työtä ei voisi tehdä, jos kaapeleita ei oteta alas.

Onneksi sain toisen firman sähkömiehet kiinni heti ja pojat lupasivatkin ajaa samantien paikanpäälle katsomaan tilanteen. Hetken tuumittua herrat arvioivat sähköjohdon alasottamisen 400 euron arvoon ja me emme voineet muuta kuin hammasta irvistellen maksaa se. Tässä vaiheessa olin jo repeämässä paloiksi kiukusta!
Eli ei muuta kuin, sähköt alas ja puita alkoi kaatua nopealla tahdilla. Ja kyllä oli tarkkaa työtä. Hienosti napsahtelivat kuuset juuri sinne minne pitikin. Isot puut kaadettiin varmuuden vuoksi liinojen ja auton kanssa, jotta niiden laskeutuminen ei osu taloon.

Samassa rytäkässä kaadoimme kaksi isoa koivua myös varjostamasta ja toinen niistä olikin visakoivu. Se makaa nyt vielä maassa odottamassa, jos joku nikkari sen haluaisi itselleen. Kohta saa Juju itselleen kunnon leikkipihan. Ja tämä valon määrä!! Ihanaa!!!

Ihanat kevätkukat

Kyllä kannatti viimesyksynä panostaa ja ostaa suoraan hollannista tulppaanin ja narsissin sipuleita. Kevät on ollut mieletöntä kukkaloistoa. Toinen toistaan upeampia kukkia nousee penkistä täydentäen ja muuntaen kukkapenkin ilmettä erilaisilla variaatioilla.  Vanhalla pihallani Raaseporissa peurat käyskenteli ihan portailla asti ja söi aina tulppaanit, joten nyt riemu on suuri, kun nämä ovat nousseet! Tässä vähän tulppaani-narsissi fiilistelyjä meidän pihalta.

PIHAPIIRI 2019 MESSUT

Kävin ensimmäistä kertaa Lahdessa Pihapiiri messuilla. Tapahtuma oli täysin tuntematon minulle entuudesta ja meninkin tilaisuuteen avoimin mielin. Aavistelin, että tapahtuma oli pieni, varsinkin Helsingin suurmessujen jälkeen, mutta odotin kuitenkin tapahtumaa.

Ajelin sunnuntaina kauniissa auringonpaisteessa Lahteen messukeskukseen. Messualuetta ennen oli paljon työntekijöitä ohjaamassa liikennettä parkkipaikoille. Kaikki hymyili, oli iloisia, hyväntuulisia ja ystävällisiä. Miten lämmin vastaanotto jo ulkona!
Suu hymyssä astuin uutteeen messupaikkaan ja eteeni aukesi messuhalli, jossa oli ideapuutarha. Tämä oli siis kerrassaan hieno!!! Osui ja upposi minun makuun. Kivoja pikku yksityiskohtia, toteutettavia ideoita ja hienoa materiaalien käyttöä. Johtunneeko alueen selkeydestä ja ihmisten vähyydestä, että alue toimi hienosti!

Seuraavaksi suuntasin messuhalliin, jonne oli saapunut huonekalumyyjiä, saunakauppiaita ja mitä nyt mökki/talo messulta voi odottaa. Myös inspiraatio sisustuksia oli tarjolla. Kaikkea oli kohtuudella ja jälleen kerran myyjät olivat super mukavia ja asiantuntevia. Jäin jutustelemaan toviksi Paimiosta tulleen Turun Fimex Oy:n edustajan kanssa. Heidän sauna sai minut pysähtymään ja tarkastelemaan sitä lähemmin. Jännittävää miten hieman seinäratkaisua muuttamalla, perinteisestä ulkosaunasta saa taas modernin uudenajan ilmeen tynnyrisaunojen keskelle. Pidin kovasti siitä.

Fimexin Rudi sauna

 

Matka jatkui viimeiseksi halliin, jossa oli kauppiaita taimineen, sisustusesineineen ja muineen tavaroineen. Itselläni ei ollu muuta hakusessa kuin Wasabi, jonka näin olevan siellä myynnissä. Myyntikojut olivat hyvin tyypillisiä; yrttejä, pioneita, hollantilaisia kukkasipuleita, pelargonioita. Ei mitään maata mullistavaa. Matkaan tarttui siis Wasabi, amerikasta tulleita pionin siemeniä testikasvatukseen, melonin taimia ja sinivaleunikko.

Hallissa keskellä oli käynnissä kisa floristien ja sisustajien taidonnäytteistä. Toinen toistaan upeampia kukka-asetelmia oli esillä "kevätjuhlat puutarhassa" teeman ympäriltä. Myös sieltä bongasin monta hauskaa ideaa leikkokukkien käyttöön.

Sympaattisimmat osastot olivat nuorisotyhön omistatutuneilla osastoilla, jossa sai osallistua tekemisen muodossa. Yhdellä osastolla sai osallistua veteen tehdyn teoksen teossa, toisessa pääsi nikkaroimaan hyönteishotelleja ja linnunpönnöjä. Molemmat tahot olivat keskittyneet auttamaan ongelmanuoria. Oli hienoa nähdä, miten innolla he askartelun ohessa kertoivat työstä. Ketäpä ei välillä lempeällä kädellä ohjausta kaipaa.

Kaiken kaikkiaan messut olivat kerrassaan sympaattiset ja ilahduttavat kaikin tavoin. Ihmiset oli hyvällä tuulella ja osastoja oli juuri sopivasti reippaan parintunnin kiertelyyn. Ensikäynniksi oikein hyvä  ja varmasti menen taas toistekkin. Nähtäväksi jää uusiutuuko messut tarpeeksi usein pitääkseen mielenkiinnon yllä, jos tapahtumassa käy vuosittain. 

 Kiitos Pihapiiri 2019 messut kutsusta!!!