Valoa pimeyteen

Pitkän aikaa olen toivonut kohdevalaisinta pihalleni ja olenkin miettinyt miten sitä voisi hyödyntää pihallani. Yhteistyö Airamin kanssa mahdollisti tämän kokeilun, kun Airam toimitti minulle Led puutarhankohdevalon.

Nyt, kun päivät ja illat ovat todella säkkipimeitä täällä oli hauskaa kokeilla minne kaikkialle kohdevalo taipuu. 15,5 W kohdevalo antaa huiman valotehon ja sitä voikin pienen wattimäärän takia poltella pitkät ajat. Jotta siirtely kauvimpiinkin paikkoihin onnistui sain vielä 2 x 20 metriä kumikaapelijatkojohtoa ja IP 44 suojauksella olevan ulkona käytettävän ajastaminen. Mutta koska asun metsässä ja naapureita ei häiritse yöllinen valaisimesta kajastava valoisuus, jätin ajastimen asentamatta ainakin näin aluksi.

Ja ei muuta kuin tuumasta toimeen! Kiertelin pihaa ja asetin valon kohteisiin, joissa ajattelin sen toimivan. Kasvihuone oli varma valinta. Klassisestihan pihavalaisimilla on valaistu rakennuksia. Tosin olisi ollut mielenkiintoista nähdä miltä valo olisi näyttänyt sisällä kasvihuoneessa, mutta valitettavasti 40 metrin kaapeli ei riittänyt sisään saakka. 

Kohdevalolla voi korostaa myös tiettyä esinettä, kuten tässä vaikka tätä koivun oksaan kiinnitettyä vanhaa keinua. Pimeässä varmasti mielenkiintoisen näköinen. 

Myös puiden valaiseminen on ollut perinteinen valinta. Tässä valaistavana on lätäkön lähellä oleva kuusi. Kohdevalo sopii hyvin kivikkojen keskelle ja ei herätä turhaa huomiota, vaan sulautuu maisemaan mielestäni hyvin. 

Pelkkä heinätupaskin näytti valossa aivan toisenlaiselta. Tästä minä pidän. Ja kuten huomata voi, käyttötarkoituksia löytyy jokaisesta pihasta varmasti satoja. Oma kohdevalaisin jäi mäntyjen keskelle valaisemaan pientä metsikköä keskellä pihaani. (kts. aloitus kuva)  Männyt, kun ovat mielestäni hienoja valaisunkohteita muotokielen takia.  

Airam toimitti minulle myös syksyn juhlia varten upean valosarjan jossa oli 10 isoa led palloa.

Pihakuusta laittaessamme huomasimme, että olimme heittäneet kaikki sähkösyöpöt vanhat valosarjat roskiin ja olimme ilman valoja. 

Onneksi mieleeni tuli nämä Airamilta saadut koristevalot, joiden suojaus on IP44, eli ne sopivat hyvin myös ulkokäyttöön. Siellä ne nyt sitten ihastuttavat pihakuusen valoina. Vain mielikuvitus on rajana valoja käytettäessä. 

 Kiitos Airam  yhteistyöstä!

...no onkos tullut kesä talven keskelle...

En ole ehtinyt pitkään aikaan koneen äärelle kirjoittamaan tätä blogiani, pahoittelut siitä.

Osasyynä on, että puutarha seisoo nyt talviteloilla ja mitään ihmeemmin ei tapahdu, kuin toisaalta olen toiminut Punaisen Ristin vapaaehtoisena vastaanottokeskuksessa täällä kotopuolessa. Ja se jos mikä on vienyt aikaani ja innostukseni onkin suuntautunut sinne. On hienoa ollut saada olla mukana tässä toiminnassa ja auttaa pitkän matkan taivaltaneita, uudessa maassa, uuden elämän aloittavia ihmisiä. Suosittelen kaikille lämpimästi.

No nyt joululoman aikana on ollut sitten aikaa pistää nenän ulos omalle pihallekin ja tänään päätin lähteä pitkästä aikaa kameran kanssa katsastamaan miten tilukset voi. Ja kylläpäs siellä oli yllätyksiä! Lämpimät säät ovat näemmä sekoittaneet kaiken kasvun ja löysinkin sieltä täältä kevätkukkijoita kasvuhommissa.

pieniä orvokin taimia laatikossa

Akileija oli tehnyt alkuja siirtolaatikoissa, krookukset puskivat narsissien tavoin kukkapenkeistä ja orvokkikin tehnyt pieniä alkuja, joten ei muuta kuin kävin ensitöikseni asettelemessa joulukuusesta jääneet karahkat talvisuojaksi pienille aluille. Jos vaikka tämä vielä muuttuisi talveksi jossain välissä. Hienoa oli löytää, että jouluruusu Helleborus Emma kasvattaa kovaa vautia nuppuja! Ihanaa!!!

Akileija lähtenyt kasvuun

Hellaborus Emma tekee kukkia

Kasvimallakin oli yllätyksiä, kun mansikka näytti kasvavan jo täyttä vauhtia ja timjamikin kasvaa jo toista vuotta ulkona avomaalla! Ja kasvihuoneessa salaatti, persilja ja rosmariini kasvaa täyttä häkää. Kohtahan tässä voi aloitella kasvihuonekautta, jos ilmat jatkuvat näin lämpiminä! Kaikkea kanssa!!! 

kohta saadaan mansikoita?

timjamit kasvussa jo toista vuotta

persilja

rosmariini voi hyvin

tuoretta salaattia tulossa

Lisää narsisseja

Olen suunnitellut etupihan kukkapenkkiin narsissimerta, monien muiden tapaan, jotta penkki ilahduttaisi jo heti keväällä. Olenkin aloittanut istuttamisen aiemmin alkusyksystä. Toiseen reunaan istuttamani viimevuotiset narsissit kukkivat sen verran myöhään, että jäivät vähän perennojen alle. Asia täytyy vielä korjata aiemmin kukkivilla yksilöillä. Alennusmyynneistähän löytyy nyt mitä ihanampia sipuleita. Itse ostin viimeksi Helsingissä Lindlistän sipuleita. Siellä, kun ne eivät mene yhtä nopeasti kaupaksi, kuin täällä maalla.

Lidlin löytöjä

Joten ei muuta kuin leikkureiden varteen ja leikkaamaan kuihtuneet kukat ja lehdistöt penkistä pois kohdasta johon  suunnittelin istuttavani tälläkertaa sipulit. Parturoin penkin aikalailla sileäksi ja korjasin pahimmat roskat pois isolla haravalla. 

Keväällä kävin penkin tästä kohtaa kokonaan läpi talikolla ja poistin rikkaruohoja ja istutuin uusia perennoja, joten maa oli ilmava ja sipulit oli helppo istuttaa. Istutin sipulit sikinsokin tasaisin välein. Sain jopa kaivettua perennajuurakon sekaan muutaman sipulin. Ei jää sitten tyhjiä aukkoja.

Kun sipulit olivat kaivettu maahan sopivaan syvyyteen, lisäsin reippaan kerroksen hevosen lantaa päälle. Penkki kun on painunut aika reippaasti.

Kun penkki oli siistitty, niin korjasin vielä perinneaidan, joka viimetalvena meni rikki. Joko kissat tai peurat ovat roikkuneet siemenautomaatissa, jolloin viimeinen tolppa ja poikkipuut katkesivat. Onneksi varastosta löytyi valmiina vanhoja kuusenrunkoja aitaa varten, joten korjaus kävi nopeasti ja helposti. Ensin kangella alut pystypuille ja moskalla nakuttelin ne paikalleen oikeaan syvyyteen. Sitten plaseerasin poikkupuut paikoilleen ja sidoin ne perinteisellä tervanarulla kiinni. Se näyttää kauniilta ja tuoksuu mitä ihanimmalta.  Mitään muuta, kuten nauloja tai vastaavaa ei tarvita, jotta komeus pysyisi kasassa.

Lopuksi lintujen ruokintatalo omalle paikalle ja kaikki ovat tyytyväisiä. Niin emäntä, istäntä kuin linnut.

Haastava haaste

Nyt hasteita on sadellut ympäri blogiyhteisöä ja minullekkin tupsahti sellainen. Syvennyin kysymyksiin ja  vastasiin  niihin. Etsin 5 uutta blogia, jotka ei vielä olleet saaneet haastetta (ei muuten ole ihan helppo tehtävä) ja kirjotin omat kysymykseni. Kaikki oli julkaisua varten valmista, mutta halusin korjata vielä pienen asian tekstistäni. Näppärä Ctrl+Z poistaa edellisen tekemisen ja sitä käyttyäen naputtelin muutaman kerran taaksepäin silla seurauksella, että koko teksti hävisi. Mahtavaa!!!
Ja ennenkuin ehdin mitään tehdä, oli automaatti tallennus tallentanyt tyhjän sivun. Joten tässä tämä haaste nyt siiten on, blanco, hävineenä taivaan tuuliin.
Asia risoo sen verran, että kiitän haasteesta ja siirryn seuraavaan blogikirjoitukseen. Ensikerralla paremmalla onnella saatte ehkä lukea jopa vastauksia!

Hetken fiiilis

Mukavaa sunnuntaita kaikille kuitenkin!

Kasvihuone telakalle

Syksyn viimeiset lämpimät ilmat ovat olleet ja menneet ja kasvihuoneen lämpömittari on näyttänyt jo pakkaslukemia. Joten nyt oli taas aika laittaa kasvihuone telakalle odottelemaan ensivuotta. (Toivottavasti vähän aurinkoisempaa, kuin nyt!)

Joten ei muuta kuin tuumasta toimeen. Ensin keräsin loput sadosta, mitä nyt vielä pystyi käyttämään. Basilika oli vielä käyttökelpoista, kuten myös lehtikaali. Muutama hassu tomatti oli vielä kunnossa ja sitruunaruoho oli keräämättä. Yrtit olivat vielä iskussa ja saavat jäädä sinne talven yli, kun kerran monivuotisia ovat ja eivät aiheuttaneet harmia.

Seuraavana oli kasvatusaltaiden tyhjennys kasveista. Onneksi rakennusvaiheessa älysin laittaa käytävät sen verran leveiksi, että kottikärry mahtuu käytävälle. Se helpottaa altaiden tyhjennystä /täyttöä huomattavasti. Herra oli onneksi auttamassa kärräämisessä, niin homma eteni joutuisasti. Hänelle lankesi myös raskaampi urakka, tyhjentää käytävät kaikesta sammaleesta ja kasveista, joita kesän aikana oli kasvanut.

Kun kaikki altaat oli tyhjennetty ja monivuotisista persiljat olivat siirretty ruukkuihin, oli edessä ikkunoiden pesu. Koska lasit ovat vanhoja ikkunapokia, alkaa kittaukset ikkunoista irtoilla, joten ensivuonna edessä on ikkunoiden korjausta tiedossa. Ajattelin, että en nyt sääli vanhoja pokia ja kittaisi niitä oikeaoppisesti uudestaan, vaan laitan vain jonkun uretaanireunan. Sen verran vaan, että lasit ei tipu pokista irti.

Kannettua kaikki lehtikaalin perässä tulleet etanat ulos ja kun muutkin ötiäiset tuli pestyä pois, niin nyt kasvihuone on taas iskussa ensivuodelle. Viimeiseksi ikkunoiden automaattiavaajien pumput pois ja ovet kiinni. Valmista tuli!

No miten sumaisin tämän vuoden kasvihuonekauden?

Opin, että lehtikaalia, fenkolia ja tillitä en enää laita kasvihuoneeseen. Lehtikaali keräsi kylän kaikki etanat mestoille, fenkoli ja tilli kasvoi liian innokkaasti ja vei rutksasti tilaa. Löysin muutaman uuden tomattilajikkeen, joita laitan ehdottomasti ensivuonna uudestaan.
Kasvikaveri viljelyä täytyy kokeilla vielä ensivuonnakin, kun tämä kesä oli muutenkin vähän erikoinen säiden osalta. Kaiken kaikkiaan kasvihuonekausi tuotti hyvän sadon ja odotan innolla ensivuotta.

 

Tervetuloa Ariel lukijakseni! 

Betoni kokeiluja

Luin blogeja ja törmäsin betonikoristeiden tekoon. Olen pitemmän aikaa miettinyt, että olisi todella hauskaa kokeilla jotain betonijuttuja. Nyt kun remontin myötä pihalla seisoo betonimylly ja 1000 kiloa Vetonitiä, päätin yrittää muutamaa perusjuttua. Eli lehteä ja ruukkua. 

Tuumasta toimeen. Googlasin perusperiaatteet näiden tekemiseen. Löysinkin usemman ohjeen lehden tekemiseen, joten päätin kokeilla sitä. Hankin suurimman raparperilehden, joka pihalta löytyi. Kaivinkoneen jäljiltä piha oli tännä maakasoja, joten tein vähän lehtä suuremman soikean keon ja laitoin keon päälle lehden makaamaan lehtiruoteet ylöspäin. Ja sitten ei kun betonimylly laulamaan ja tein tömäkkää massaa ämpärillisen verran. Sitten vaan käsin taputtelemaan märkä betoni lehden päälle. Muistin entuudesta lasitöitä tehdessäni, että harsomainen ripsireuna oli kaunis, joten ajattelin soveltaa sitä tähän. Levitin betonin hieman lehden reunojen yli epätasaisesti ja ohuelti, jotta hiekka tekisi pinnasta karheamman. Sitten jätin koko komeuden lojumaan pihalle ilman mitään suojausta. 

Parin päivän päästä lehti oli kuiva ja rapsuttelin oikean lehden irti ja huuhtelin reunat savesta ja hiekasta. Tämä hakee vielä paikkaansa, mutta nyt se vielä lepää kaivonkannella. Näitä voisi tehdä usemman ja tehdä johonkin asetelman. 

Lehti

Koska betonia jäi vielä ämpäriin aika reilusti, ajattelin vielä toteuttaa nopeasti ruukun. Otin kaksi erisuuruista ruukkua, toinen amppeliruukku toinen tavallinen pienempi. Täytin amppielirukun pohjan ja seinämät betonilla ja tälläsin piemmän ruukun keskelle ja painoin paikalleen. Tämän yli laitoin muovipussiin ja nostin sen sille autotalliin kuivumaan. 

Kuivuttua revin ruukut rikki (ei mitään toivoa saada ehjänä irti) ja hioin terävät reunat. Lopuksi Syklaami ruukkuun ja pöydälle.  Helppoa kuin heinänteko, kokeilkaa vaikka! 

Ruukku

Sadonkorjuun saldoa

Mr. Tomato

Syksyn tullessa satokausi on parhaimmillaan. Säilöttäviä herkkuja löytyy hyötytarhasta ja marjoista aina kasvihuoneen herkkuihin.
Äitini tuli käymään kylässä ja innostui nostamaan perunoita, ihan vain katsoakseen mitä alta löytyy. Lopulta nostimmekin kaikki ylös. Perus 'Timo' oli kasvanut jonkun verran, että siitä muutamat kerrat keittää, mutta kyllä sato oli aika heikko. Kevään märkä kausi teki hallaa meidän perunamaalla, kun se muistutti välillä uima-allasta.

'Timo'

'Shetland Black' oli tehnyt ihan pinnalle vain peukalonpään kokoisia perunoita. Ajattelin kokeilla, josko ne kelpaisivat siemenperunoiksi ensivuonna, koska mitään syötävää niissä ei oikeastaan ole. Viimevuonna tämä teki rupisia perunoita, mutta tänä vuonna pikkuruiset näyttävät olevan sileitä ja hienoja. Paikan vaihto selvästikkin teki tehtävänsä.

Toinen lajike 'Trixie' oli aavistuksen kuivemmalla kohdalla ja antoikin satoa ihan toisella tavalla. Joukossa oli tietysti vielä pikkuruisiksi jääneitä perunoita, mutta osa oli jo ihan kunnon kokoisiakin perunoita. Nämäkin ajattelin jättää vielä siemenperunoiksi ensivuodelle, mutta tästä kuormasta voi jo yhden kattilallisen itselleen keittää, jotta pääsee vähän herkuttelemaan tällä kohtuullisen tuntemattomalla lajikkeella. Se ei ole yleisessä myynnissä ja olenkin pitkäjänteisesti kasvattanut satoa alkujaan tuttavalta saadusta kahdesta siemenperunasta.

'Trixie' ja 'Shetland Black' 

Kasvihuoneessa tuli kerralla isompi erä tomaatteja, joten kalttasin ne. Useampi purkillinen omaa tomaattimurskaa pääsikin pakkaseen. Kuvan kirsikkatomaatit herkuteltiin vielä sellaisenaan. Minulle uusi, vihreä kirsikkatomaatti 'Green Envy', on taivaallisen makuinen ja siirtyy ehdottomasti kasvatuslistalle ensivuonnakin. Iso vihreä pihvitomaatti  'Boloto' ei oikein vakuuttanut maullaan ja kalttasin ja sekoitin sen muiden kanssa pakkaseen. Annan tomaattien kypyä sisätiloissa ensin paripäivää, silloin niistä tulee mehukkaita ja maukkaita.

'Boloto', 'Green Envy', 'Black Sherry', 'Apelsin', 

'Boloto'

Seuraavaksi heittäydyin yrttien pauloihin. Kasvihuoneessa kasvanut lehtipersilja ja eri basilikat muuttuivat herkullisiksi pestoiksi. Pesto on sen verran helppo tehdä, että mieleni tekisi kokeilla eri yrteistä tehtyjä vaihtoehtoja. Tilli, tavallinen persilja, rosmariini ja timjami päätyivät sellaisenaan pakkaseen. Muut, kuten minttu, sitruunamelissa ja oreganot, sai jäädä kasvamaan ja odottelemaan taas ensivuotta.

Basilika- ja lehtipersiljasatoa

yrttejä pakkaseen

Ja tietenkin piti sitten kokeilla mehustamista. Ensimmäisen kerran minulla on oma Mehumaija ja sen kanssa sitten kokeilen vaikka ja mitä. Aloitin peinteisellä mustaherukkamehulla, jonka itse asiassa tein hyytelöksi samantien. Tämä kyllä vähän epäonnistui, koska käytin ensin hillosokeria, mutta koska mehu ei hyytelöitynyt sillä, lisäsin vielä Melatin-pussin ja sokeria. No tämä tuotos kyllä hyytyi, mutta makeusaste on todella korkea. Menee sitten makean persoille. Ehkä asettelen tästä joulupöytään omatekoista marmeladia!

Tänään testiin meni Aroniat, joiden sekaan lisäsin hyppysellisen puna- ja mustaherukkaa, yhden raparperin ja muskovado sokeria. Sokeria käytän todella vähän, koska tämäkin mehu pääasiallisesti jatko käytetään hyytelöksi ja en piittaa ällömakeasta. Mehu oli kyllä todella onnistunutta.

Ties mitä sitä vielä keksii. Taidan vielä syksyn päätteeksi tehdä sekamehun marjoista, joita on jäänyt puskiin ja pensaisiin. Ja porkkanat ovat vielä nostamatta. Ja valkosipuli kuivattamatta. Ja kukkien siemenet keräämättä. Ja... ja.... ja.....Ihana syksy!

Habitare 2015

Sain kesällä Billnäsin Antiikkimarkkinoilla olleelta myyjältä liput Habitare messuille, joten varasimme viime lauantain sen kiertämiseen. Koska Habitaren rinnalla oli muitakin messuja, kuten Hifimessut, päätti miehenikin lähteä mukaan. Ja mikäs sen mukavampaa!

Ensimmäiseksi törmäsimme Valo 2015- osastoille ja ensimmäiseksi silmiini osui tämä huikea pihavalisin, jota kotimainen Karlux valmistaa. (Kuva ei valitettavasti tuonut valaisinta oikeuksiinsa.) Led tolpalle sai huikeat 6 metriä korkeutta tarvittaessa, mutta kotipihalle riittäisi hyvin tämä 4 metrinen tai matalampi. Tämän valaisee noin 20 metrin alueen, joten kaksi valaisinta meidän pihalla riittäisi tuomaan tarvittavan valon. Ja mikä parasta, lamppu toimii Ledillä tietysti. Hintaa en edes tohtinut kysyä.

Karlux

Seuraavaksi törmäsimme Airamin osastolle, jossa tutut Puutarha- ja pihavalaisimet olivat näytillä.
Uutuus, "Valokivi", herätti paljon mielenkiintoa ihmisten keskuudessa ja onkin näillä näkymin tulossa ensikeväänä myyntiin kuluttajille ja ilmeisesti muutamassa koossa.

Airam

Uutuus

Vitan hullunhauskat höyhenvalaisimet olisivat olleet varmasti meidän kissojen mieleen! Näin jo sieluni silmin miten kissat roikkuvat keinuen tässä kattovalaisimessa kiinni. Hmmmm... ei meidän kotiin... näin ollen jätimme valaisimet ja jatkoimme matkaa.
Myös muita hauskoja, uusia ja innovatiivisia valaistusratkaisuja löytyi osastoilta.

Vita

Seuraavaksi törmäsimme pintamateriaalien osastoille. Tämä oli positiivinen yllätys, kun nyt kerran saunaprojekti on ajankohtainen. Löysimme monta eri vaihtoehtoa saunan ja suihkutilan pinnoitukselle ja nyt on enemmänkin ehkä valinnan vaikeus. On laattaa jos jonkin sorttista, on mikrosementtiä ja sisustuslaastia ja ties vaikka mitä. Näitä täytyy tutkia myöhemmin tarkemmin.

Myös seinäpintamateriaaleja oli tarjolla tavanomaisen tapetin ja maalin ohella. Ehkäpä Hifimessujen läsnäolo oli innostanut maahantuojia esittelemään toistaan hienompia akustiikkalevyjäkin. Hauskin seinälevy oli hajulevyt, jotka tuoksuivat! Tarjolla oli metsäkukista ja heinistä, kahviin ja vaniljaan. Ehkä ei kuitenkaan kotiin käytettäväksi ainakaan koko seinällistä, mutta kerrassaan ihastuttava keksintö.

Sisustuslevyjä

Myös muuta sisustukseen liittyvää ihanaa tietysti löytyi. Missonin raidat jaksavat ilahduttaa joka kerta reippailla väreillä. Tartuipa poistopussukasta muutama pyyhekin matkaan.  

Kaiken kaikkiaan messut tarjosivat sisustuksen uusimmat tuulet, materiaaleista muotoiluun, ekologisutta unohtamatta. Maanläheisyys olikin kovassa nousussa ja led jyrää valaisinmarkkinoilla. 

Oikein onnistuneet messut, tänne ehdottomasti ensivuonnakin!