Pienenä autoin isoäitiäni keräämään siemeniä seuraavan vuoden istutuksiin ja katselin sivusta miten hyötypuutarhaa hoidettiin.
Pääsinpä jopa myöhemmällä iällä puutarhaan kausityöntekijäksi ja jos en muuta, niin opin, miten Terijoensalavat leikataan; ja miten vältän sormiin leikkaamisen. Sekatöörit tulivat tuolloin todellisiksi sydänystäviksi.
Kaupunkiin muuton jälkeen puutarhaharrastus hiipui hetkeksi kunnes 15 vuoden kaupunkielämä vaihtui 2008 maalaiselämäksi Raaseporiin. Vuonna 2015 tein hetkeksi paluun Helsinkiin ja minusta tuli taloyhtiöni 'puutarhuri'. Vajaan vuoden asumisen jälkeen löysin vihdoin pitkien etsintöjen jälkeen talon itselleni ja kasvavalle perheelleni Sipoosta. Täällä nautin taas luonnonhelmassa omasta pihasta ja ikkunoista aukeavista peltomaisemista.
Olen laajentanut puutarhaharrastustani parvekekukista perennoihin, hyötypuutarhaan ja viimeksi intohimooni kasvihuonekasvatukseen. Ihanne pihani on rauhallinen ja pidänkin jonkintasoisesta puistoilmeestä. Laajoista nurmialueista ja harkituista istutuksista ripauksella luonnontilaa.
Tietoni hankin ihanista suomalaisista puutarhalehdistä, kanssakirjoittajien blogeista, klorofylli yhteisöstä ja kirjallisuudesta, jolle ei näy loppua. Aina tulee vastaan uusi ihana kirja, josta voi ammentaa ideoita. Ja tietenkin opin erehdyksien kautta.
Puutarhurointini, kun ei ole kovin tiukkapipoista. Periaatteeni onkin, että yritetään ja jos jokin epäonnistuu, kokeillaan sitten jotain muuta. Puutarhassa puuhastelun tulee olla iloista, rauhoittavaa ja nautinnollista puuhastelua. Ja minulle se tuo ihanan vastapainon muotimaailman vauhdikkaaseen maailmaan. Ryhdyn rohkeasti uusiin haasteisiin ja hyödynnän pihallani mielekkäitä trendejä.
Puutarhani ja pihani on jatkuvassa muutoksen tilassa ja visioin seuraavia projekteja jo ennen kuin edellinen on edes valmis. Joten materiaalia kirjoitukselle varmasti riittää. Tervetuloa puutarhaharrastajan maailmaan.