keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Eroon ikkunoiden vedosta vanhaan tapaan

Meidän rintamamiestalossa on vielä alkuperäiset ikkunat.
Kylmyys ja veto on todella voimakasta, jos niitä ei tiivistä talveksi. Ne muutamat ikkunat, jotka avaan kesällä, vaativat joka syksy uuden tiivistyksen. Yleensä olen jo aiemmin syksyllä nostanut ikkunat paikalleen, mutta nyt pakkasten tullen ne täytyy tiivistää. Käytän tiivistykseen ihan tavallista pumpulia ja teippaan ikkunat kiinni ikkunateipillä, kuten ennenvanhaan oli tapana tehdä. Näin lämpö ei karkaa ja ikkunat eivät vedä.

näistä vetää todella kylmästi

Operaatioon tarvitsen seuraavat tarvikkeet: vettä kulhossa, sanomalehtiä, sakset, pumpulin, kapean veitsen, tulitikkurasian ja tietenkin ikkunateipin.

tarvikkeet

Aloitan sillä, että nostan sisemmän ikkunan pois ja kuivaan kondenssiveden ikkunoista. Sehän syntyy, kun ilmassa oleva kosteus tiivistyy kylmälle pinnalle. Mielestäni kirkkaimman ikkunan saa sanomalehdellä kuivaamalla (Hesari on ehdottomasti paras tähän). Poistan tarvittaessa vanhan teipin pois.

Kondenssivesi ikkunassa

Seuraavaksi asetan tulitikkurasian ikkunalistalle. Se kerää ikkunoiden väliin tulevan kosteuden itseensä ja ikkunat pysyvät auki koko talven ilman huurtumista.



Nostan ikkunan takaisin paikalleen ja aloitan pumpulilla tiivistämisen. Helpoiten saan sen ujutettua paikalleen tavallista ohutta, ruokaveistä käyttäen.

sisäikkuna takaisin paikalleen

pumpuli tiivistää hyvin

Seuraavaksi mittaan sopivan pituisia pätkiä ikkunateipistä. Kostutan leikatun ikkunateipin vesikulhossa. Liutan sen sormien välissä veden alla, jolloin pyyhin samalla ylimääräiset vedet pois. Asettelen märän ikkunateipin sauman päälle. Saranoiden kohdalla joudun vähän leikaamaan teippiä, jotta saan sen kauniisti istumaan sauman päälle. Näin etenen yksi sivu kerrallaan.

mittaan teipin "noin" - mittaan

teipin kastelu

teipin asttelu sauman päälle

Kun kaikki saumat on teipattu, pyyhkäisen ylimääräiset vedet kostealla liinalla ja tarkistan, että kaikki on tiiviisti kiinni. Sitten ei muuta kuin verhot paikalleen ja taas on yhdeksi talveksi lämpöistä ja vedotonta huoneessa. Teippi kuivuu omalla ajalla ja pysyy hyvin paikalla vuosikausia, jos siihen ei koske.

Antaa talven ja pakkasten tulla.









sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Sisääntulo siistiksi

Muutama vuosi sitten sisääntuloon ja autotallin eteen laitettiin soraa ja alle vielä matot pitämään rikat pois. Vähän nurmen reuna tahtoo rönsyillä yli, mutta ne on onneksi helppo poistaa, kun eivät pääse juurtumaan pintaa syvemmälle.

Halusin pihan sorasta tiiviin ja näin syksyllä lehtien pudottua huomasin ongelman. Kun haravoin lehtiä pois myös pinta rikkoontui ja muuttui "ilmavaksi". Onneksi Bauhausissa tuli viimevuonna vastaan sähkökäyttöinen lehtipuhallin, joka on kuin tehty tähän hommaan. Se on kevyt kuin höyhen ja puhaltaa juuri tarpeeksi. Sillä saan kuivat lehdet ja mäntyjen ja kuusien neulaset pöllyteltyä kevyesti pois hiekalta, ilman että pinta kärsii. Ja se on sitäpaitsi ihan super hauskaa!

Ennen ja jälkeen kuvat kertovat kaiken!

Lehtiä ja neulasia sisäänkäynti täynnä

Minä ja lehtipuhallin

Siisti piha



PS. Muistakaahan siirtää kellot talviaikaan.

torstai 23. lokakuuta 2014

Talvi tulee, oletko valmis?

Sääennusteet ovat luvanneet kylmää täksi viikoksi ja Foreca vilautteli jopa lumihiutaleita tänne Raaseporiin. Nyt jos koskaan pitäisi piha olla kunnossa ottaa talvi vastaan. Sipulit istutettu, ruohot leikattuna ja paikat kunnossa.

Meikkihommat on vienyt kaiken viimeaikaisen ajan ja pihatyöt on vielä osittain tekemättä. En edes blogia ole ehtnyt päivittää.
Kasvimaalla täytyisi käydä kääntämässä vielä laatikoiden mullat ja istuttaa talvivalkosipulit. Numikko (ja lehdet siinä sivussa) olisi pitänyt leikata vielä kerran, mutta leikkuri savuttaa niin, että saa vielä häkämyrkytyksen sen kanssa ajellessa. Täytyy tehdä talvella isompi remontti sille.

Vähän olen saanut paikkoja kuntoon sisätiloissa. Viherhuonehan on kunnossa ja kasvihuonekin on tyhjä ja puhdistettu. Ehdinpä tässä jopa maalaamaan keittiön yläkaapit, mutta värin loputtua, alakaapit jäi maalaamatta. Täytyy käydä hakemassa lisää maalia ja päättää väri.
Eli ei tässä nyt loppujen lopuksi kauhean huonolla mallilla olla.



Jos vielä ehtisi, voisin kokeilla istuttaa kylmäkäsiteltäviä siemeniä purkeissa ulos. Intoudui tilaamaan mm. akeileijan ja unikon siemeniä,  kaikissa muodoissa ja väreissä. Nämä on niin hienoja, että toivottavasti saan ne kasvamaan. Osan säästän suosiolla kevätkylvöihin.

Mutta ensin, jotta elämä ei kävisi liian ahertamiseksi, kävimme Tallinnassa pari päivää. Kylpylä, hyvää ruokaa, hoitoja kosmetologilla, ja sitten sitä shoppailua ja ah, nukkumista. Taas jaksaa!



nyt lopetat sen kirjoittelun ja anna raksuja!
    -Käskystä Sir!

lauantai 11. lokakuuta 2014

Siivouspäivä


Syksy on edennyt siihen pisteeseen, että en voinut enää katsella viherhuonetta siinä kunnossa kuin se oli. Lamput oli otettu alas kesällä, jotta saimme riukuja välikaton varastosta, kesäkalusteet oli heitetty sinne ja kasvihuoneen tyhjennyksen myötä tulleet tavarat seisoivat keskellä huonetta kottikärryssä. Hyvä, että enään itse mahtui sisään!

Joten aloitin kottikärryn tyhjäämisellä, jotta pääsin liikkumaan. Seuraavaksi asetin kesän kalusteet tukeviksi jaloiksi istutuspöytälevyille ja näin sain taas enemmän likkumatilaa.

kesäkalusteet pöydänjaloiksi

Viime talven istutus laatikot ja niiden alustat olivat edelleen osa pesemättä, joten ei muuta kuin tuumasta toimeen ja ulos kuuraamaan sadevesiämpäreihin. Muutama hennompi hajosi, joten loput niistä joudun tuomaan sisälle tiskattavaksi.

alustat kuivumassa

Nyt kun olin saanut lattian raivattua ja pöytäpintojakin alkoi paljastua, päätin laittaa nostamani kuivahtaneet Daalian juurakot laatikkoon talvisäilöön. Pohjalle paikallislehti ja päälle lannoittamatonta rahkaturvetta ja peitoksi toinen lehti. Sitten vain pimeään lokeroon odottamaan kevättä. Toimi viime talvena, joten sillä mennään myös tämä talvi.


kyllä, siellä oli pöytä

Seuraavaksi irrotin siemenet korianterista, jonka olin tuonut sisään kuivahtamaan.  Sitten ei muuta kuin luuttuamaan lattiat ja tikkailla ylös katonrajaan ja lamppu paikalleen. Vielä muutama pöytä ja olen valmis seuraavan sesongin kasvatukseen.


Ihana tyhjyys! 



Tässä vielä kuva ihanasta marja-aronista syysvärissä!




lauantai 4. lokakuuta 2014

Puita ja puskia

No niin, niinhän siinä taas kävi! Useassa blogissa on hehkuteltu syysalennuksia ja pakkohan sitä oli lähteä itsekin käymään. Mitään varsinaista ei ollut hakusessa, vaan lähinnä kävin katsastamassa olisiko mitään löytöjä taas tänä vuonna. Yleensä katselen näistä puita ja puskia, koska perennat hankin taimenvaihdoista tai vastaavista. Viimevuonna sain rodoja 3 euron kappelehintaan!

Olen monta vuotta haaveillut Japaninvaahterasta ja nyt niitä tuli vastaan todella edullisesti. Sen verran olen tutustunut lajiin, että ovat hieman vaikeampia saada pysymään hengissä talven yli, vaikka asustelenkin täällä ykkösvyöhykkeellä. Näin ollen en ole kerta kaikkiaan raaskinut hankkia suht' kallista puuta, ennenkuin nyt alesta.

Herkkä Acer palmatum ´Dissectum´- sulkajapaninvaahtera on vielä istuttamatta ja mietin laittaisinko sen suosiolla ruukkuun ja siirtäisin talveksi vaikka sisälle viherhuoneeseen. Vai otanko riskin ja istutan sen suojaisemmalle yläpihalle ja toivoisin, että se pärjää talven yli.  Se kun tarvitsee valoa ja lämpöä ja suojaisan paikan.Vaikeeta, vaikeeta...



Acer palmatum 'Atropurpurea' - verijapaninvaahtera kestää hieman paremmin talvea ja näin ollen otin sen kohdalla riskin ja kävin istuttamassa sen metsäisemmälle pihaosuudelle. Peitin istutusalueen vielä reilulla lehtikerroksella.
Samalla kertaa istutin viimeisen Hansaland-ruusun astiataimen, joka on pyörinyt pitkin pihaa koko kesän. Se sai liittyä japaninvaahteran kanssa metsäpuutarhan puolelle, aiemmin siirretyn tammen seuraksi. Tammi nökötti kallion varjosta, joten päätin siirtää sen, kun se oli vielä ihan käsin nostettavissa.


Metsäpuutarha onkin jatkuvassa muutoksen tilassa ja puita ja puskia tulee ja menee. Sinne on päätynyt tänäkesänä perennoista sinivuokko, lehtokielo ja tuoksumatara. Vanhastaan siellä kukkii keväisin narsissit ja rodokin näytti olevan täynnä nuppuja. Myös kesän taimivaihdostaa saadut ruusut istutin sen reunalle.

Mutta paljon on vielä hankkimatta. Puista toivomuslistalle kuluu vielä Surukuusi, Hopeakuusi, Sembramänty ja Hopeapoppeli, näin aluksi. Ja nyt tarvetta olisi jollekkin noin metrin korkuiselle pensaalle.

Täytääköhän tämä kohtan oma arboretumin kriteerit?


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Näitä luen (tuoreimmat päivitykset ylinnä)