Lääkekasvit

Lääkekasvi kokeiluni onnistui mielestäni kohtuullisen hyvin, vaikkakin en ole vielä käyttänytkään kuin osaa.
Suurinosa on lähtenyt kasvuun, osa todella suurella innolla, toiset vähän nihkeämmin.

Etualalla oleva jättisuuri kurkkuyrtti oli mitä mainioin juttu. Käytin tällä kertaa vain sinisiä kukkia koristamaan ruokia. Sen makea maku yllätti positiivisesti. Ilmankos kaiken sortin pörriäisetkin viihtyivät siinä.

kurkuyrtti ja kamomilla

Sen vieressä oleva hyvänheikinsavikka, oli myös todella iloinen yllätys! Sen lehdet voi käytää pinatin tavoin, ja maku muistuttaa aluksi perussalaattia ja jälkimakuna on pinaattimainen karvaus. Onneksi tämä on monivuotinen, että voin ensivuonna jatkaa tämän testaamista. Käytin hyvänheikinsavikkaa hyvin ahkeraan, koska tavallisen salaatin puuttuessa, käytin tätä lähes koko kesän salaatteihin. Nyt olen testannut sitä myös lämpimänä pinaatin korvikkeena ja toimii.

Seuraavan laatikon kamomilla kasvoi oikein kauniiksi, mutta tätä en kyllä ole vielä testannut laisinkaan.
Sen vierellä kasvava juurisikuri on myös jäänyt täysin vaille huomiota, kuten myös seuraavien laatikoiden sitruunaväriminttu, baikalinvuohennokka ja yksivuotinen tuoksuampiaisyrtti.

juurisikuri

sitruunaväriminttu

baikalinvuohennokka

Valeriaana kasvoi aika heikosti ja osaa taimista oli joku eläin käynyt maistelemassa. Mahtoi olla aika rento kaveri maistiaisen jälkeen! Toivottavasti se kerää voimat ja lähtee ensivuonna parempaan kasvuun. Muskatelisalvia ei ole kasvanut laisinkaan, muuta ehkä se nousee ensivuonna.

valeriaana

Kissoille hankittu Aitokissanminttu tuoksuu taivaalliselle ja ymmärään hyvin, että kissat hullaantuvat tästä. Meillä vain Findus jaksoi innostua tästä kasvista. Se piehtaroi kasviraasun päällä, mutta sitkeästi se joka kerta jatkoi kasvua. Kaikki kissat eivä kuulemma välitä kissanmintusta ja meillä Astrid ja Laban ei huomannut kasvia laisinkaan. 

aitokissanminttu

Olen ymmärtänyt, että jokainen kasvi antaa niin monenelaisesti satoa, että menee tovi ennenkuin opin ottamaan kaiken hyödyn irti näistä kasveista. Mahdollisuuksia on monia; tee, öljy, raakakäyttö, keittäen, kuivattaen, lehdet, juuri, varret, kukat jne.!
Onneksi suurin osa on monivuotisia, joten opiskelu jatkuu!

Kasvimaan satoa ja vähän kasvihuoneenkin

Kasvimaa on ollut tänävuonna heikoin lenkki. Ja täysin omasta syystä.
Koska aloitimme kasvimaan aitauksen suunnittelun jo keväällä jätin suojauksen pienemmälle. Ja niinhän siinä sitten kävi, että parempiin suihinhan kasvimaan sato hävisi. Lisäksi alkukesän kylmä teki hallaa kasveille ja moni ei lähtenyt ollenkaan kasvuun.

Tammenlehväsalaatti antoi vain muutaman taimen, josta peuratkin söi kirjaimellisesti parhaat päältä. Pinaatti ei noussut laisinkaan uusintakylvöstä huolimatta ja rukolakin kasvaa vasta uusintakylvöllä. Romaine salatti kasvaa hyvin, joten Ceasar-salaattia on syöty ja paljon.

Taitepapu, joka on maastoutunut viimevuotisen korianterin keskelle on säilynyt ja antaa satoa. Samoin muutamasta maistelukerrasta huolimatta "mustapapu" (joka osoittautui vihreäksi, mutta huikean hyväksi) ja pensaspavut antavat satoa. Härkäpapu hävisi penkistä kokonaan. Herneetkin sai kyytiä ja hetken jo ajattelin pelin menetetyn, mutta nyt aitauksen jälkeen olemme saaneet vähän omia herneitä.

Sipulihan tulee aina hyvin meillä ja se saa olla rauhassa. Tänävuonna laitoin vain punasipulia, mutta ensivuonna täytyy kokeilla vielä salottisipulia. Tammikuussa istuttamani talvivalkosipulitkin ovat tuottaneet omia valkosipuleita! Näitä täytyy laittaa vielä syksyllä uudestaan kasvamaan.

Yritt kasvavat ja voivat hyvin ja niitä ehdin jo aiemmin keräämään talteen pakkaseen. Hankin viimevuonna kuivurin, mutta pidän enemmän tuoreen yrtin mausta. Yrttilaatikossa kasvaa ruohosipuli, viherminttu, timjami, oregano, sitruunamelissa ja korianteri.

Koska sää oli eilen hetken kuivaa ja jopa aurinkoista otin tilaisuudesta vaarin ja puuhastelin kasvimaalla. Sain kerättyä ja pakastettua pavut, nostin sipulit ja valkosipulin ja illan päätteeksi kalttasin ja paseerasin ekan erän tomatteja. Oma paseerattu tomattikastike on kyllä herkullista talvella.
Nyt sitten ei muuta kuin odottomaan seuraavaa kuivaa hetkeä, jotta pääsisi nostamaan jäljelle jääneet perunat maasta.

Elokuun eloa

Pihasta näkee, että syksy alkaa lähestyä. Värit puissa ja ilmassa haalistuu ja keskikesän kirkkaus alkaa sammua. Onneksi sinnikkäät syyskukkijat antavat iloa ja väriä elämään! Ja onhan tuo maisema muutenkin kohdallaan, varsinkin kun pidän luonnontilaisesta ympäristöstä muutenkin.

Parin viimeisen päivän aikana on piiskannut vettä ja ollut kunnon ukkosmyräköitä öisin, joten pihan korkeat istutukset ovat laonneet ja herukkapensaskaan ei enää ole näin täynnä marjoja. Onneksi ehdin poimia marjat omaan tarpeeseen. Linnut ovat iloisia, kun ovat saaneet pudonneita marjoja syötäväksi. 

Jotta elokuun alku ei menisi pelkäksi fiilistelyksi pihalla, olen käynyt katsastamassa puutarhojen alennusmyyntejä ja suunnannut ajatuksia välillä jo ensivuoteen. Muutaman uutuuden olen hankinut pihalleni. Heräteostoksena mukaan lähti tämä alla olevan hempeän vaaleansinisen ritarinkannus ja sitten kävin tuttavan puutarhamyymälässä hakemassa kauan toivomani sinivaleunikon. Saa nähdä miten pikkutaimet selviävät talvesta.

Ja nämä erikoiset ripsireunaiset unikot ovat ponnistaneet vuoronperään kukkapenkistä. Tosiasia on, että en edes muista koska olisin kylvänyt tällaisia siemeniä, joten yllätys oli varsinainen kun unikot alkoivat avautua. Kaverit kukkivat vaan niin nopeasti, että en ole ehtinyt ottaa kuvaa aivan kaikista. Värikirjo kun on ollut aikamoinen.
Näistä kyllä täytyy keräää siemenet talteen, ovat kyllä niin hauskat!

PS. oli muuten valtaisa pettymys peuroilla, kun emo toi kaksi poikasta Hänen Korkeutensa ruokintapaikalle ja se oli aidattu!! Voin vain kuvitella keskustelun: " no niin lapsoset, tällä äiti kävi aina pikkutyttönä syömässä kaikkia ihania herkkuja, joita nuo ihmiset meille olivat istuttaneet. Muistakaa nyt sitten tämä paikka!" ja hetkeä myöhemmnin se pettymys, kun kolmikko seisoo aitauksen takana ja kaikki ihanat herkut ovat niiden ulottumattomissa!  Hah, siitäs saitte! Mitenkäs se turpa nyt pannaan, sanon minä!

Kasvihuoneen satoa

Kasvihuone alkaa hiljalleen tuottaa vähän satoa, kun lämpötilat ovat olleet hellelukemissa. Kasvihuonekurkku antaoi satoa heti kasvettua parinkymmenen sentin mittaiseksi ja nyt  niitä saa syödä oikein urakalla. Voitte vain kuvitella, että tzatzikia on tehty ja paljon tänäkesänä!

Kasvihuonekurkku

Myös paprikaa on tullut enemmän kuin edellisvuosina. Näitä en ole vielä päässyt maistelemaan, koska ovat vielä keskenkasvuisia. Näistä pitäisi tulla lilanvärisiä ja isoja.

Lila venäläinen paprika 

Tomaateista ei ole tullut niin valtavaa satoa kuin edellisvuosina, mutta nyt hiljalleen väriä saavat tomaatit ovat kyllä mielettömän hyvän makuisia. Lämpö on tehnyt niille hyvää. Istuttin lähes poikkeuksetta jätti- tai isoja tomaatteja, koska pakastan ne pyreenä talveksi.

Tietenkin  löytyy myös 2 erilaista kirsikkatomattia, että saan naposteltavaa kasvimaalla ja -huoneessa puuhastellessa. Toinen on keltainen ja toinen ruskea, joka on antanut satoa jo maisteltavaksi.

Venäläinen  keltainen jättitomatti

Kurpitsa kokeilu kasvihuoneessa ei ottanut tulta alle tänäkään vuonna, kun taimet venyivät uskomattomiin mittoihin. Spagettikurpitsa kukki ja antoi raakileita, jotka sitten homehtui ollessa reilu kymmnenen sentin kokoisia. Samoin näyttää kesäkurpitsa tekevän. Liekkö suurella lämpötilan vaihtelulla ja aamukosteudella ollut osuutta asiaan. Näin kävi tosin viimevuonna myös ulkona. No nyt ne on sitten kuitenkin siirretty kompostiin miettimään tekosiaan. 

Myös munakoiso on niin täynnä kirvoja, joita en mäntysuopapesuista huolimata saa pois, että se tuskin tulee antamaan satoa vaikka kukkii täysillä. Nyt leppäkertut ovat löytäneet sen, joten olkoon se niiden ruokapaikkana. 

Tomatin raakileita ja basilikaa

Mutta ilokseni basilika viihyy tomatintaimien välissä ja olen tehnyt omatekoista pestoa jo useaan oteeseen. Kehittelin oman pestoreseptin samalla metodilla kuin yleensä aina teen. Eli ensin surffataan ja luetaan eri reseptejä ainesosien selvittämiseksi ja sitten viritellään oma resepti. Ja oma osui ja upposi kertaheitolla.
Tätä täytyy laittaa taas ensivuonna vaikka vähän enemmänkin. Jospa jäisi vähän pakkaseenkin asti pestoa.  

Venäjän rakuuna venyy taas hillittömiin mittoihinsa ja olen parturoinut sen alas jo pariin otteeseen, kun oksat viisti kattoa myöten ja tätäen on kuvauskelvoton. Viimevuoden korianterikylvöt ovat myös ottaneet tulta alle ja sitä kasvaa siellä täällä, mutta ne olen poistanut, koska ulkona kasvaa kohta 2 lavallista korianteria!
Myös sitruunaruoho kasvaa tänävuonna taas hyvin. Josko nyt muistaisin korjata siitä sadon, kun kerran luin, että kelpaa pakastettavaksi. Käytän sitä paljon talvisissa keitoissa.

Eli kaikin puolin onnistunut kasvarikausi takana. Satoa näyttää tulevan toivotulla tavalla. Ensivuodeksi täytyy ratkaista tämä kurpitsa ongelma, koska miellyin spagettikurpitsan käyttöön. Tämä vuosi näköjään mennään taas sukulaisten kurpitsoilla. 

Vihdoinkin!

Vihdoinkin olen saanut aidan kasvimaan ympärille!
Nyt ei kyllä pitäisi peurat ja kauriit päästä herkuttelemaan kasvimaan antimilla. Hieman ehkä myöhässä, mutta ensivuosi näyttää jo paljon valoisammalta. Tälläkertaa peurat ovat ehtineet syödä tai maistaa lähes kaikesta, mitä kasvimaalle olin istuttanut. Herneet, pavut, salaatti, jopa retiisi oli syöty, mutta nyt ne saavat vain uneksia niistä.

Aitaukselle ei tullut paljoakaan hintaa. Hankimme valmiit tolppakengät, 2x2 metritavarana, nauloja ja saranat. Rimat meiltä löytyi kotoa valmiina ja näin koko aitaukseen kului vain noin 60 euroa!

Porttivaihtoehtoja selasin netistä ja kirjoista ja kehittelin sitten tällaisen mallin lennosta. Portin lukituksena toimii loistavasti vanerista kyhätty "lukko". Halusin portista niin leveän, että voin vaivatta kulkea kastelukannujen ja kottikärryjen kanssa ulos ja sisään, ilman että törmäilen oviin ja ovenpuitteisiin.

Korkeutta koko komeudelle tuli noin 160 cm, vaikkakin luin, että aidan pitäisi olla lähes 2 metriä. Aika näyttää täytyykö aitaa korottaa. Jänoistä täällä ei ole ollut onneksi ongelmaa, joten alareunaa ei tarvitse verkottaa.
Jätimme aidan mahdollisimman kevyeksi, jotta se ei erotu maisemasta niin paljoa. Käsittelen sen vielä rautaoksidilla ja verijauholitkulla. Toinen harmaannuttaa ja suojaa puuta, toinen lisäsuojaa elukoilta.

Perunamaa ja lääkeyrtit jäivät toistaiseksi aituaksen ulkopuolelle, koska ovat saaneet olla tähänmennessä rauhassa.  Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen ja iloinen, että nyt saan sitten itse nauttia kasvimaan antimet!

Kadriogin puisto ja palatsi

Matkailu avartaa, kuten on tapana sanoa, joten lähdimme käymään Tallinnassa. Tavanomaisuudesta poiketen, sään ollessa mitä mainoin, kävimme shoppailun sijasta harrastamassa hieman kulttuuria Kadriogin puistossa ja palatsissa.

Tallinnan matkailun sivut kertovat paikaista seuraavaa: 

"Pietari I alkoi vuonna 1718 rakentaa linnaa, jota keisarinna Katariinan kunniaksi kutsuttiin Jekaterinenthaliksi tai Catherinenthaliksi eli Katariinanlaaksoksi (viroksi Kadriorg ’Kadrin laakso’). 

Väliaikaiseksi kesäasunnoksi tarkoitetun palatsin suunnitteli italialainen arkkitehti Niccolo Michetti, joka myöhemmin keräsi kuuluisutta suunnittelemalla Peterhofin linnan. Kerrotaan, että ensimmäiset kivet Kadriorgin linnan alusmuuriin muurasi tsaari henkilökohtaisesti. Nyt Kadriorgin barokkilinnaa isännöi puolestaan Viron taidemuseon ulkomaisen taiteen kokoelma. Kokoelma koostuu yli 900 länsieurooppalaisesta ja venäläisestä maalauksesta 1500 – 1900-luvuilta, 3500 graafisesta teoksesta, yli 3000 veistoksesta, pienoisplastiikasta sekä 1600 taideteollisesta esineestä.

Palatsin taakse jäävä ns. yläkukkatarha on äskettäin entisöity 1700-luvun mallin mukaan ja on kesäisin avoinna vierailijoille. "

Hyppäsimme tietenkin raitiovaunusta väärällä pyysäkillä ja lähdimme kävelemään suuren metsäpuutarhan läpi kohti oletettua palatsia. Vastaaan tuli aivan mahtava vesikanaali siltoineen. Metsä oli täynnä jolopuita, kuten tammia, vaahteroita, lehmuksia, erilaisia kuusirykelmiä ja kaiken keskellä puikkelehti kävelyreitit.
Voin kuvitella miten Katariina seurueineen käveli päiväkävelyitä puiston hiekkateillä upeat hameet maata viistäen päivävarjoineen ja kikatelleen. 

Vihdoinkin saavuimme palatsille sivulta. Tämä oli siis yläkukkatarha. Portaikon ylätasanne lupaili jo jotain aivan huikeata. Jättisuuret kukkauurnat olivat tolpanpäissä ottamassa vieraat vastaan ja sen vieressä kulki todella hauska köynnöstunneli. 

Ja kyllä odotus palkittiin, kun tämä huikean kaunis palatsi ja yläkukkatarha avautui koko komeudessaan. Kukkatarhaan oli varmasti vasta vaihdettu istukset, koska olivat todella kauniit ihan lähietäisyydeltäkin. 

Yläpihalta siirryimme palatsin sisälle. Vakituisen näyttelyn lisäksi oli vierailevana näyttelynä silhuettitaiteilija  Eveline von Maydellin näyttely. Todella hämmästyttävän hienoja töitä, kuten alla näkyy.

   



Muutamat huoneet eivät olleet vakituisen näyttelyn käytössä vaan säilytetty omassa loistossaan. Alla juhlasali ja huikeat kattomaalaukset. Läkähdyttävän hienoa!

Katsottavaa oli niin paljon, että jossain vaiheessa tuli taideähky ja päätimme lähteä kohti Tallinnan keskustaa. Tällä kertaa löysimme pääsisäänkäynnin ja lähdimme sitä kautta pois. Ilokseni vastaan tuli vielä ihana Joutsenlampi ja sen upeat asukit. Tänne täytyy tulla vielä uudestaan, koska paljon jäi vielä näkemättä.

  Suosittelen lämpimästi. 

PS. kuvat aukeavat klikkaamalla suuremmaksi.
Pahoittelut kuvien laatua, oli vaan kännykkä mukana.