maanantai 31. maaliskuuta 2014

Iloinen yllätys


Tällainen ihanuus löytyi pari vuotta sitten kalliorinteestä, Kevätkello eli Kevätlumipisara.
Silloin se kukki vain yhdellä kukalla. Eilen kävin katsomassa olisiko se nousut taas ja tällainen iloinen yllätys odotti siellä!  Kevätkello oli innostunut tekemään vaikka kuinka monta kukkaa. Ehkäpä suopea talvi oli sille mieleen.

En ole istuttanut yhtään Kevätkelloa puutarhaani, joten linnut ovat täytyneet tuoda sen tullessaan ja se on tipahtanut tähän sitten kasvamaan. Ja mikä mukavinta se näyttää viihtyvän oikein hyvin tässä.
En kyllä laita pahakseni, jos vaikka leviäisi tänne!

Iloa ja valoa maanantaihin!

lauantai 29. maaliskuuta 2014

Huhtikuun kylvöt

Otin vähän varaslähdön huhtikuun kylvöille. Luotan siihen, että kesä ja kärpäset tulevat tänä vuonna hieman aiemmin ja pääsen istuttamaan ulos ajoissa.

Ensin koulin maaliskuun kylvöt, jotka olivat nousseet. Brokkoli eli parsakaali oli kasvanut hienosti ja itävyys oli lähes 100 %. Samoin naapurilta saatu punainen Akileija on lähtenyt hyvin kasvuun, kuin myös Leijonankita, jota kasvatan ensimmäisen kerran.
Jostain käsittämättömästä syystä persilja ei lähtenyt kasvuun taaskaan, ja siellä oli 3 onnetonta, jotka olivat nousseet. Eli taidetaan jäädä ilman persiljaa taas tänäkin vuonna!

Eli uutta multaa peliin ja uusia taimia tulemaan hajakylvöllä. Isot siemenet, kuten kurpitsat asettelin kauniiseen riviin, josta ne on sitten helppo koulia ja laskea itävyys. Osaan arvioida sitten ensivuonna, montako siementä kannattaa kylvää.

Viherhuoneeseen siirretyt taimet kasvaa ja voi hyvin. Tänään koulitut maaliskylvöt siirrän sinne heti, kun näyttää siltä, että ovat selvinneen siirrosta.

Ja juuri kun kuvittelet, että tilaukset tälle kesälle olisi jo tehty, tuli postista Kauppilan kuvasto ja siellä silmiin pisti ihanaakin ihanampi Sinisade! Voih, kun haluaisin sellaisen, mutta ilmeisesti on kovin arka, enkä tiedä minne sen laittaisin. Kaikki suojaisat, aurinkoiset nurkat, ovat jo varattuja. Tässä kuva siitä Kauppilan sivuilta; ihana eikö vain!


Ps. vaihdoin muuten blogini nimen samaan kuin osoitteenikin on, eli KOTIPUUTARHURI.
Ruusuja ja vähän risuja on siis kuopattu. 

torstai 27. maaliskuuta 2014

Ihana valo!

Mikä ihana päivä!!

Aurinko on helottanut koko päivän ja on ollut lähes tyyntä. Kasvihuoneen edustalla istuskellessani silmät kiinni, pystyin melkein kuvittelemaan, että on lämmin kesäpäivä ja linnut laulaa ja naapurissa puuhataan ulkosalla.

Kasvihuoneen sisälläkin oli heräilty eloon. Sitruunaruoho on selvinnyt yllättävästi talven yli ja venäjänrakuuna jaksaa ilahduttaa joka kevät. Muurahaiset puuhasivat taas omiaan ja kärpäset surisivat ikkunoissa. Olipa jopa yksi leppäkerttukin herännyt veryttelemään raajojaan.
Käytän mielelläni luonnonmukaista torjuntaa ainakin syötävissä kasviksissa ja siksi olen metsästänyt leppäkerttuja kasvihuoneeseen asustamaan ja nyt yksi on jäänyt sinne näköjään talvehtimaan.







Ulkosalla oli kanssa pilkahdus kevättä, kun Krokukset olivat auenneet auringon lämmöstä ja kukkapenkissä Akileija on lähtenyt huimaan kasvuun. Kunhan ei ottaisi siipeensä, jos yöllä pakastaa.






 Ja mitä valoon tulee, niin tässä vielä toissa iltainen huikea auringonlasku! Eipä ole moista ennen nähty.





tiistai 25. maaliskuuta 2014

Risuja, risuja, risuja

Puh ja huh!
Nyt kun lumi alkaa olla sulanut koko tontilta, esille tulee talven aikana pudonneet oksat ja risut. Ensisilmäyksellä tilanne ei näytä ollenkaan niin pahalta, mutta huh, kun pääsee haravan varteen. Mistä näitä oikein tulee!!!! No niin, niin, koivikostahan ne....
Haravointi ei kuulu varsinaisesti lempipuuhiini, joten olen ottanut käytäntöön etappiharavoinnin. Otan kerralla vain tietyn osan pihasta, yleensä näkyvimmät ensin. Ja lähes poikkeuksetta toimimme niin, että minä teen risu-/oksakasoja ja mies kärrää niitä.

Kerääminen tapahtuu on ikivanhalla "lumikola" kärryllä, jolla kerää risut ja lehdet todella helposti ilman turhia kumarteluja. Säästyy selkä.




Nyt olemme keränneet avonurmelle keon risuja, jotka poltamme sitten kun sää sallii.
Eli ei liian kuivaa ja ehdottomasti ei tuulisena päivänä. Lasi viiniä, harava ja hillitty nuotio, niin johan muuttuu tämä jokakeväinen risusavottakin mukavaksi puuhasteluksi. Ehkäpä joku ystävistä tuleen mukaan talkoisiin tai sitten vaan puuhastelen mieheni kanssa.

Tässä vielä tunnelmakuva viimevuotisesta kokosta, joka illan hämärtyessä loi oikein mukavan tunnelman.

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Naapurin puu





























Talven tuiskuissa naapurin puu kellahti meidän pyykkinarun päälle. Nyt kun on lupailtu hienoja
kevätpäiviä ja kevyttä puuskaa, niin haluaisin kovasti saada pyykit narulle. Joten ei muuta kuin valjastamaan mies sahan jatkoksi ja töihin.































Nopeasti oli puu kaadettu ja pilkottu. Sitten oli minun vuoro viritellä uusi pyykkinaru paikoilleen.
Pienen puuhastelun jälkeen oli paikoillaan mitä manioin pyykinkuivausteline. Ja mikä parasta naru ei
loista ja vielä kun ensiviikolla maalaan poikki- ja tukipuun rautaoksidilla, niin nekin ovat muutamassa kuukaudessa huomaamattomat.



tiistai 18. maaliskuuta 2014

Uuteen kotiin


























Tänään siirsin ensimmäiset urheat taimet uuteen ympäristöön, viherhuoneeseen. Sen lämpötila on asetettu niin, että siellä on tasaisesti noin 16-17 astetta. Koska huone sijaitsee hieman epäkäytännöllisesti pohjoispäädyssä, jouduin hankkimaan lisävaloa uusille tulokkaille, vaikkakin laitoimme piirustuksista huolimatta hieman suunniteltua suuremmat ikkunat.

Ensimmäisenä tiloja testailee tänä vuonna tietysti etuoikeutetusti tomaatit, joista en saa tarpeekseni. Tällä hetkellä heitä on yhteensä 6 lajiketta:
-keltainen pihvitomaatti
-keltainen kirsikkatomaatti
-punainen luumutomaatti
-punainen perustomaatti
-punainen jättitomaatti
-musta venäläinen eli "Black Russian" tomaatti

Vaikka kuinka pidän enemmän syötynä keltaisesta tomaatista, päädyin laittamaan enemmän punaisia tällä kertaa. Ne vain ovat parempia maultaan, kun sitten paseeraan ja pakastan ne talveksi. 

Ja toki orvokit ja paprikat pääsivät myös mukaan.

Nyt vaan odottelemaan seuraavan erän taimentumista sisällä olohuoneessa. Vuorossa olivat basilikat (tumma ja vihreä), munakoiso, persilja ja leijonankita.
Edellisestä erästä akileija on vielä sisällä lämpöisessä. Jännä naapurilta saatu punainen, on lähtenyt hyvin kasvuun, mutta valkoinen ei oikein suostu lähteä kasvuun, vaikka yritin kylmäkäsitellä sitä tovin. Ehkä siemenet ovat jo vanhoja.

No odotellaan.

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Slow Food Festival

 
Olemme käyneet mieheni kanssa lähes joka vuosi Fiskarsissa Slow Food Festivaalilla. Jotenkin en aiemmin ole oikein löytänyt mitään ostettavaa, mutta tänään löytyi! Ehkä nälällä oli asian kanssa jotain tekemistä, mutta matkaan tuli aivan taivaallisen hyvää possumakkaraa, joka oli maustettu todella tuhdisti. Lisäksi herkullisia Stenkullan tilan luomukanamunia, jotka ovat vaan NIIN paljon parempia kuin kaupasta ostetut. Ja miehelle tuli mukaan vielä Tenholassa tehtyä juustoa, joka ei kyllä ollut minun makuuni, joten hän herkutelkoon sillä.
 
Hauska uusi tuttavuus oli Fiskarsin vanhassa veitsitehtaassa aloitteleva Rekolan panimo. Hienoa saada oma pienpanimo tänne Raaseporiin, josta saa ostaa sitten erikoisuuksia. Odotan mielenkiinnolla, kun he saavat toimintansa oikein kunnolla käyntiin ja saavat oman myymälänkin toimintaan. Kesällä kannattaa varmasti käydä siellä!
 
Ja mitä näihin luonnonlääkkeisiin tulee, niin matkaan tarttui Nummitarhan Propolisuute. Se on valmistettu mehiläisen kittivahasta ja pitäisi olla ikivanha luonnon antibiootti. Pitäisi toimia myös mm. laastarina ja poistaa hyönteisten puremien kutinan, eli sitä voi käyttää kuulemma niin sisäisesti kuin ulkoisesti.
 
Ja eihän tällaisessa tapahtumassa voi käydä ilman, että olisin piipahtanut Billnäsistä Fiskarsiin muuttaneeseen Secret Garden myymälään. Oikein avarat ja kivat tilat olivat saaneet ja tavarat olivat aivan toisella tavalla esillä. Tällä kertaa kuitenkin maltoin itseni ja en ostanut mitään.
 
Kaiken kaikkiaan mukava tapahtuma, jota odotan taas tulevaksi.
 
 
 



torstai 13. maaliskuuta 2014

Koulinta for Dummies

Eli koulinta, mitä se nyt sitten on?

Tiuhaan kylvettyjen taimien erottelu ja istutus harvempaan. Helppoa kuin heinänteko. Tästä löytyy mitä moninaisempia hifistely ohjeita, mutta tässä tällainen yksinkertainen, joka toimii ainakin minulla.

Tätä muutamana vuonna tehneenä, olen oppinut kylvämään minimaalisen määrän siemeniä, koska en raaski heittää kasvaneita taimia pois, vaan tosiaan koulin kaikki. Ja kyllä, se alkaa jossain vaiheessa tympiä.
Ja miksi ylipäänsä heittäisin pois hyviä taimia? Kasvatan mieluummin ne terhakoiksi ja vien ne sitten vaikka taimenvaihtopäiville! Tai annan naapurille. Aina löytyy joku, joka niistä ilostuu.

Eli näin minä koulin taimeni.




1. Käytän tarkoitukseen mukaista taimimultaa ja puhtaita istutus astioita. Tässä minulla kylvö-ja    taimimulta, joka ei ole niin vahvaa, mutta annan kasteluvedessä sitten lannoitetta.

2. Kerään kaikki tarvittava lähettyville ja teen itsellesi "liukuhihnan". Näin saan nopeasti ja tehokkaasti koulittua taimenalut.

3. Irrotan taimet istutuspuikon avulla hellästi. Varo rikkomasta hentoja juuria! Tähän voi käyttää myös esimerkiksi haarukkaa.


4. Istutan ne yksitellen omiin ruukkuihin, joka on täytetty hyvälaatuisella, luonnonmukaisella mullalla. Hanki multakaukalo, jolloin pienten astioiden täyttäminen mullalla menee todella nopeasti. Kouraisu multaa astiaan, astian napautus pöytään (tiivistää mullan sopivasti) ja kolo multaan.

5. Istutan taimen hiukan aikaisempaa syvemmälle ja tiivistän mullan kevyesti.

6. Kastelen ja laitan lapun heti. Kymmenien taimien jälkeen, et enää muista mikä oli mikä! (kantapään kautta opittu)
 
 
7. Nosta valoon
 

Minulla lapuissa ei lue sen koomin lajikenimeä, vaan lähinnä mistä kasvista on kyse, mikä väri ja muoto (kun esim.kirjaan tomaatteja...luumu/keltainen, pyöreä jätti / punainen) ja päivämäärä, koska istutin sen. Näillä olen hyvin pärjännyt.
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 


keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Tästä se alkaa!

No niin, tästä se alkaa. Bloggaamisen ihmeellinen maailma!
Olen jo tovin miettinyt oman puutarhapuuhastelublogin aloittamista ja nyt vihdoin sain sen tehtyä. Aloitan hieman kertomalla jo alkuvuoden tapahtumista, jotta voitte  seurata kokonaista puutarhavuottani. Toivottavasti viihdytte sivuillani.

Tämä puutarhavuosi alkoi tietenki siemenhankinnoilla. Kävin läpi vanhat varastoni ja kaikki näytti olevan kunnossa. Ei mitään suurempia hankintoja olisi tiedossa, koska vanhastaan löytyi viimevuotisia siemeniä. Muutama napakka täydennys ja herkku ja se riittäisi. Niin varmaan!

Pistäydyin taas virolaisilla sivuilla Seemnemaailm ja aloin tarkastella sivuja. Silmääni osui lääkekasvit osio ja innostuin aivan valtavasti niista (teetä kun nautin mielusti iltaisin). Löysin myös muutaman muun vastustamattoman jutun ja loppuksi minulla oli 3 pussin sijaan 24 pussia! Aina tässä käy näin. No onneksi ne eivät ole hinnalla pilattuja.


Huvittavaahan näissä tilaamissani siemenpusseissa on kyriliset kirjaimet, joista en ymmärrä yhtään mitään! Google kääntäjä käyttöön ja käsipelillä kirjaamaan tärkeimmät infot pussin kylkeen.

Ensimmäiset siemenet meni multiin jo tammikuun lopussa ja olen ehtinyt koulia ne jo kerran. Vielä täytyisi siirtä loput omiin purkkeihin ja siirtää ne sitten "viherhuoneeseen" autotalliin jatkokasvamaan. Viherhuone tosin täytyy laittaa vielä kuntoon, eli virittää valaistus ja lämpötila sopivaksi. Sitten voikin taas laittaa seuraavat tulemaan.

Tässä vielä kuva terhakoista tomateista, paprikoista ja orvokeista, jotka odottavat siirtoa viileämpiin tiloihin.




Tänään kävin tarkastamassa miltä pihamaa näytti ja mitenkä rakuuna ja sitruunaruoho voi kasvihuoneessa. Molemmat olivat elossa ja kasvussa. Mutta miksei olisi, kun kasvihuoneen lämpömittari näytti näin mahtavia lukemia! Kevät tulee!






Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Näitä luen (tuoreimmat päivitykset ylinnä)