No niin, niinhän siinä taas kävi! Useassa blogissa on hehkuteltu syysalennuksia ja pakkohan sitä oli lähteä itsekin käymään. Mitään varsinaista ei ollut hakusessa, vaan lähinnä kävin katsastamassa olisiko mitään löytöjä taas tänä vuonna. Yleensä katselen näistä puita ja puskia, koska perennat hankin taimenvaihdoista tai vastaavista. Viimevuonna sain rodoja 3 euron kappelehintaan!
Olen monta vuotta haaveillut Japaninvaahterasta ja nyt niitä tuli vastaan todella edullisesti. Sen verran olen tutustunut lajiin, että ovat hieman vaikeampia saada pysymään hengissä talven yli, vaikka asustelenkin täällä ykkösvyöhykkeellä. Näin ollen en ole kerta kaikkiaan raaskinut hankkia suht' kallista puuta, ennenkuin nyt alesta.
Herkkä Acer palmatum ´Dissectum´- sulkajapaninvaahtera on vielä istuttamatta ja mietin laittaisinko sen suosiolla ruukkuun ja siirtäisin talveksi vaikka sisälle viherhuoneeseen. Vai otanko riskin ja istutan sen suojaisemmalle yläpihalle ja toivoisin, että se pärjää talven yli. Se kun tarvitsee valoa ja lämpöä ja suojaisan paikan.Vaikeeta, vaikeeta...
Acer palmatum 'Atropurpurea' - verijapaninvaahtera kestää hieman paremmin talvea ja näin ollen otin sen kohdalla riskin ja kävin istuttamassa sen metsäisemmälle pihaosuudelle. Peitin istutusalueen vielä reilulla lehtikerroksella.
Samalla kertaa istutin viimeisen Hansaland-ruusun astiataimen, joka on pyörinyt pitkin pihaa koko kesän. Se sai liittyä japaninvaahteran kanssa metsäpuutarhan puolelle, aiemmin siirretyn tammen seuraksi. Tammi nökötti kallion varjosta, joten päätin siirtää sen, kun se oli vielä ihan käsin nostettavissa.
Metsäpuutarha onkin jatkuvassa muutoksen tilassa ja puita ja puskia tulee ja menee. Sinne on päätynyt tänäkesänä perennoista sinivuokko, lehtokielo ja tuoksumatara. Vanhastaan siellä kukkii keväisin narsissit ja rodokin näytti olevan täynnä nuppuja. Myös kesän taimivaihdostaa saadut ruusut istutin sen reunalle.
Mutta paljon on vielä hankkimatta. Puista toivomuslistalle kuluu vielä Surukuusi, Hopeakuusi, Sembramänty ja Hopeapoppeli, näin aluksi. Ja nyt tarvetta olisi jollekkin noin metrin korkuiselle pensaalle.
Täytääköhän tämä kohtan oma arboretumin kriteerit?
Pienessä kaupunkipuutarhassa ei voi kuin haaveilla tuommoisista ihanista puolivilleistä metsistä. Toki jokin japaninvaahtera tännekin varmaan sopisi, kun vain keksisi hyvän paikan. Syyshommat alkavat olla käsillä ja mielen valtaa pienoinen haikeus.
VastaaPoistaJoskus kyllä tuntuu, että pienempikin piha riittäisi. Varsinkin näin syksyllä lehtien tiputtua. Puh, haravointi ei ole suosikkijuttuni! Mutta onneksi nythän saa jo suunnitella seuraavaa kevättä ja ihania sipuli-istutuksia!
VastaaPoistaJoskus haravoinnin sijaan suositellaan ruohonleikkurilla ajoa eli käsileikkurilla pienilehtiset hajoavat helposti.
VastaaPoistaTammen ja vaahteranlehdet ovat aika kovia. Eräs tuttuni kerää lehtikasat valmiiksi seuraavan kevään kukkapenkin alustaksi, multaa päälle ja siellä lahoavat. Kokeile.