Esimerkiksi innostuin taas ihan suunnattomasti sukkien kutomisesta. Opettelin jopa muutaman kuvionkin sukan varteen, kuten palmikon. Tietenkin jouduin välillä purkamaan ja taas tekemään uudestaan, kun mieleni muuttui joko kuvion suhteen tai ihan sen takia, että väärin meni. Oli sen verran jännitäävää kuitenkin tuo touhu, että en innosostukselta huomannut, että jäänitin hartiat niin korviin, että eihän siitä sitten muuta seurannut kuin tajunnan räjäyttävä migreeni.
kesken jääneet sukat |
Siihen kun lisää vielä maan kääntämisen talikolla istutuslaatikoissa eli lue selkä jumissa ja huikea uusi tuttavuus kolmoishermosärky, keittiökaapistojen maalamisen lateksivärillä, joka kuitenkin haisi ja olen hajuherkkä. Joten lue lisään migreeniä ja siihen sitten vielä normi hormooneista johtuva migreeni, niin eipä tässä sitten ole oikeen mitään muuta tehty kuin naposteltu, jos jonkin sortin nappeja.
Ja keskenhän nuo jäi, lähes kaikki!
Paitsi keittiö, mutta ei menneyt sekään niinkuin Strömsössä, ei.!
Se sai tekohengitystä siihen asti, että menee viimeistään ensikesänä kokonaan vaihtoon. Likaiset, siniset kaapit saivat kerman valkoisen kuorutuksen. Valitettavasti sininen on niin vahva alla, että se taittoi kaappien värin lähemmäs harmaata kuin keltaista, mutta tällä nyt sitten mennään.
Parempi tämäkin kuin vanha. Ja onneksi lääkkeet alkaa purra. Huoh....
uusi maali kaapeissa |
Toivottavasti saat migreenisi asettumaan. Päänsärky ei ole mikään mukava vaiva.
VastaaPoistaKutomisinto on jumittanut minunkin hartiani. Joka päivä päätän tehdä vakiojumpat, mutta yhtä usein ne unohdan. Harmittaa, koska sukkien kutominen on niiiiiiin kivaa. Seuraavaksi lähden sauvakävelylle. Se nimittäin auttaa hartia-niska -jumiin.
Voiton puolella ollaan. Kävin vähän ulkona puuhaamassa ja ottamassa raikasta ilmaa. Ehkä huomenna palaan taas elävien kirjoihin. Ja toivottavasti pääsen sukkien kimppuun taas myöhemmin.
PoistaSauvakävely on tosiaan hirmuisen hyvää jumppaa, käyn itsekin huiskimassa sauvojen kanssa aina välillä. Ja talvella sitten hiihdetään!