Tomatteja kaikissa muodoissa

Eilen auringon paisteessa päätin tyhjentää kasvihuoneen tomateista. Onhan sääankkurit luvanneet ensiviikoksi yöpakkasia ja tällä jos missä on aina öisin kylmä.

Kasvarin kosteus oli käsinkosketeltava, koska olen sulkenut kaikki ikkunat, jotta saisin rutistettua viimeiset lämmöt jäljellä oleville tomateille.

Olen kesän myötä poiminut syötäväksi tomatteja ja tosiaan paseerannut enimmäisen erän pakkaseen, mutta nyt viimeisetkin tomatit tuli kerättyä. Samalla poistin tukinarut ja nostin tomatin taimet kompostiin. Otin talteen myös automaattiavaajan patruunat, jotka eivät kestä pakkaslukemia.

Nämä poimimani viimeiset jättitomatit odottavat vielä paseerausta ja pakastamista. 

Eli yksinkertaisesti kalttaan eli kuorin kuumassa vedessä käyneet tomatit ja puristan ne soseeksi, jonka pakastan. En mausta sosetta millään, jotta voin käyttää sitä monipuolisesti sitten talvella.

                               

Kirsikkatomatteja olen säästellyt "kuivattut tomaatit öljyssä" - reseptiä varten, jota testasin viimevuonna ensimmäisen kerran. Se vei kielen mennessään, joten pakkohan sitä oli laittaa taas tänävuonna.

Resepti on helppo, kahdessa osassa tehtävä, mutta aikaavievä. Alla tarvittavat aineet eri työvaiheille. Tämä on tuunattavissa helposti mieleiseksi, vaihtamalla hunajan sokeriin, vaihtamalla yrttejä ja öljyä.
Tällä reseptillä minä näitä teen:

Aineet Osa 1.
500 g kirsikkatomatteja
1 kpl. punainen chili
5 kpl. isoja valkosipulin kynsiä
tuoretta oreganoa mielen mukaan
tuoretta rosmariinia mielen mukaan
1rkl. hunajaa
1 tl. merisuolaa

Työvaihe 1.
Lohko tomatit ja hienonna muut aineet. Kaikki ainesosat osasta 1, sekoitetaan keskenään ja laitetaan uunipellille. Kuivata tomatit 100-125 asteisessa uunissa, noin 3-4 tuntia. Tomatit tulee olla kuivia, mutta pehmeitä.
Vinkkinä, että loppuminuutit kannattaa tarkkailla aika tarkkaan. Melkein valmiista palaneeseen on todella lyhyt aika! T. Nimimerkki "eka erä lähes kärähti"

tässä nelinkertainen annos, joka oli uunissa lähes 6 tuntia

Aineet Osa 2.
oliiviöljyä tai vastaavaa purkitukseen

Työvaihe 2.

Kun tomatit on saatu kuivatua monen tunnin kuluttua, lado ne pestyihin ja kuumennettuihin tölkkeihin. Kaada päälle öljy, sulje purkki ja anna maustua jääkaapissa. Tomatit ovat muutaman päivän kuluttua valmiit herkutteluun. 

valmiiit kuivatut tomatit öljyssä

Syksy kukkapenkeissä

Syksyhän on tunnetusti hiljaista kukinnan suhteen. Tai emme osaa valita kasveja, jotka antaisivat syksyyn kukkinnan loistoa. Syksy tahtoo vähän unohtuan kukkapenkeistä ja pihoilta ja aivan suotta. Niin paljon hienoja juttuja on tarjolla myös syksyn piristykseen.

Meidän pihalla kukkii ihan kivasti näin syksylläkin. Ja pensaat, kuten kiiltotuhkapensaat ja aroniat, antavat piristyksen pihalle, kun saavat kirkaan syysvärinsä. Daaliat ovat intoutuneet kukkimaan vasta nyt, joten ne täydentää mukavasti raikkailla väreillä normaali syyskukkijoita.

Myös luonto tarjoaa omaa antiaan syksylle, kuten nyt vaikka pihlajamarjapensailla, jotka ovatkin tänävuonna erityisen hienoja. Olenkin yrittänyt säilyttää pihan pihlajia, ihan syksyä ja lintuja ajatellen.

Syysleimut ovat alkaneet kiinnostaa, koska naapurustossa on mielettömän ihania väriläiskiä tonteilla ja nimen omaan näillä syysleimuilla. Omalla pihalla kukkii aika vaatimattomasti vielä, viimevuoden taimivaihdossa tullut, valkoinen syysleimu. Nyt kyllä haluaisin jonkun kirkkaan värin lisää, joka piristäisi varsin vaalean haaleaa yleisilmettä syyskukkijoiden joukossa.

Pottuhommia

Vihdoinkin aurinko on taas kuivattanut maata ja otimme tilaisuudesta vaarin ja lähdimme pottuhommiin. Eli jäljellä olevat perunat olivat hyvä nostaa nyt maasta, kun vielä erottaa vähän varsia. Päivät kylmenee kuitenkin sen verran, että en usko perunoitten enää kasvavan paljoakaan.

Valitettavasti näyttää, että perunarupi oli iskenyt varsinkin 'Blå Kongoon', joten osa oli hurjan rumiain. Vaikka rupihan ei leviä siemenperunoista, taidan kuitenkin hankkia uudet siemenperunat tästä lajista ensivuodeksi. Perunarupi on bakteerin aiheuttama ja sitä esiintyy kaikkialla maassa. Korkea ph, kuivuus alkuvaiheessa ja maan ilmavuus innostavat bakteeritoimintaa.

Kotipuutarhurin perunaopas kertoo mm. seuraavaa:
"Rupibakteeri esiintyy yleisenä peltomaassa ja taudin määrä maassa lisääntyy, kun perunaa viljellään toistuvasti. Siemenperunan rupisuudella ei ole juurikaan vaikutusta sadon rupisuuteen, koska bakteeria on useimmiten yllin kyllin maassa. Bakteeri myös säilyy hyvin maassa ilman perunaakin eikä ole juuri toivoa saada sitä häviämään siitä hyvälläkään viljelykierrolla." 
Eli seuraavaksi täytyy käydä mittaamassa pottumaan ph, koska kuivaahan täällä ei ole ollut kesäkuussa. Ja meidän maa on aika ilmavaa vanhaa peltomaata. Ehkä saan kikkailtua bakteerikannalle ei niin otollista maata ensivuodeksi.

Nyt jäljelläolevat perunat laitan säilöön kellariin. Kellarissa on pimeää ja sopivan viileää jo nyt ja se jäähtyy talven edetessä juuri sopivaan lämpötilaan. Pienimmät jäävät aina melkeinpä istukasperunoiksi ensivuoteen.
Istutimme ruokaperunaksi suosittua aikaista perusperuna 'Timoa'. Se antoi satoa jo kohtuu varhaisessa vaiheessa ja olemmekin syöneet kunnon kokoisia pottuja koko kesän. Kuten näkyy paljoa ei jäänyt talvelle.

'Timo'

Herkuttelu perunaksi olen istuttanut sinistä 'Blå Kongoa' jo kahden vuoden ajan.
Tämä sinimaltionen peruna on jauhoinen myöhäisperuna ja käytän sitä lähinnä muuseihin, koska väri on mitä huikein. Myös keitettynä peruna toimii, kunhan muistaa valvoa keittymistä. Perunalla kun on taipumus, että se tuntuu, että se ei pehmene millään keitettäessä ja hetkeä myöhemmin on hajonnut kattilaan. Eihän tässä mitään vikaa ole, ei vain ole ehkä estettisesti niin kiva tarjoiltava, kun peruna on rähjätänyt kappaleiksi.

'Blå Kongo'

Viiime puutarhamessuilta pummatut erikoisperunat 'Shetland Black' ja 'Trixie' perunalajikkeet olivat ihan uusia tuttavuuksia, kun sain ne. Kuten minulle neuvottiin laitoin kaverit omaan laatikkoon kasvamaan ihan sen varalta, jos vaikka kantaisivat jotain perunatautia, niin koko pottumaa ei saastu.
Ottaen huomioon, että sain vain 2 kappaletta per lajike, niin satoa tuli hyvin. Ajattelin kuitenkin säästää kaikki perunat siemenperunoiksi ja kasvattaa satoa ensivuonna niin, että siitä saa maistiaisiakin sitten.

'Shetland Black' perunalajikeesta en ole löytänyt suomeksi mitään infoa, mutta ulkomaiset sivustot tietävät kertoa perunan olevan hyvin kuiva ja jauhoinen, ja käsitykseni mukaan reagoi keittämiseen kuin 'Blå Kongo'. Vaikka Shetlandin mustalla on tummansininen kuori kuin Blå Kongossa, sen malto on vaalea jossa menee tumma raita, kuten alla kuvassa näkyy. (Olen pihi ja en raaski halkaista omaa perunaa, joten lainasin kuvan netistä)  Odotan mielenkiinnolla seuraavan vuoden satoa.

Kuva: 'Daughter of the Soil'  blogi

'Trixie' peruna on myös täysin tuntematon lajike minulle. Tämä oli erittäin satoisa ja perunoista tuli sileitä ja komeita puikulamaisia perunoita. Hyvin vaalealla pinnalla on liloja laikkuja, jotka ei erotu kuvasta niin selkeästi, kun ovat vielä mullan peitossa. Peruna on kuulemma erittäin maukas ja keitettäessä herkästi hajoava, joten höyryttämistä suositellaan. Mene ja tiedä, ensivuonna voin testata. 

'Trixie'

Lääkekasvit

Lääkekasvi kokeiluni onnistui mielestäni kohtuullisen hyvin, vaikkakin en ole vielä käyttänytkään kuin osaa.
Suurinosa on lähtenyt kasvuun, osa todella suurella innolla, toiset vähän nihkeämmin.

Etualalla oleva jättisuuri kurkkuyrtti oli mitä mainioin juttu. Käytin tällä kertaa vain sinisiä kukkia koristamaan ruokia. Sen makea maku yllätti positiivisesti. Ilmankos kaiken sortin pörriäisetkin viihtyivät siinä.

kurkuyrtti ja kamomilla

Sen vieressä oleva hyvänheikinsavikka, oli myös todella iloinen yllätys! Sen lehdet voi käytää pinatin tavoin, ja maku muistuttaa aluksi perussalaattia ja jälkimakuna on pinaattimainen karvaus. Onneksi tämä on monivuotinen, että voin ensivuonna jatkaa tämän testaamista. Käytin hyvänheikinsavikkaa hyvin ahkeraan, koska tavallisen salaatin puuttuessa, käytin tätä lähes koko kesän salaatteihin. Nyt olen testannut sitä myös lämpimänä pinaatin korvikkeena ja toimii.

Seuraavan laatikon kamomilla kasvoi oikein kauniiksi, mutta tätä en kyllä ole vielä testannut laisinkaan.
Sen vierellä kasvava juurisikuri on myös jäänyt täysin vaille huomiota, kuten myös seuraavien laatikoiden sitruunaväriminttu, baikalinvuohennokka ja yksivuotinen tuoksuampiaisyrtti.

juurisikuri

sitruunaväriminttu

baikalinvuohennokka

Valeriaana kasvoi aika heikosti ja osaa taimista oli joku eläin käynyt maistelemassa. Mahtoi olla aika rento kaveri maistiaisen jälkeen! Toivottavasti se kerää voimat ja lähtee ensivuonna parempaan kasvuun. Muskatelisalvia ei ole kasvanut laisinkaan, muuta ehkä se nousee ensivuonna.

valeriaana

Kissoille hankittu Aitokissanminttu tuoksuu taivaalliselle ja ymmärään hyvin, että kissat hullaantuvat tästä. Meillä vain Findus jaksoi innostua tästä kasvista. Se piehtaroi kasviraasun päällä, mutta sitkeästi se joka kerta jatkoi kasvua. Kaikki kissat eivä kuulemma välitä kissanmintusta ja meillä Astrid ja Laban ei huomannut kasvia laisinkaan. 

aitokissanminttu

Olen ymmärtänyt, että jokainen kasvi antaa niin monenelaisesti satoa, että menee tovi ennenkuin opin ottamaan kaiken hyödyn irti näistä kasveista. Mahdollisuuksia on monia; tee, öljy, raakakäyttö, keittäen, kuivattaen, lehdet, juuri, varret, kukat jne.!
Onneksi suurin osa on monivuotisia, joten opiskelu jatkuu!

Kasvimaan satoa ja vähän kasvihuoneenkin

Kasvimaa on ollut tänävuonna heikoin lenkki. Ja täysin omasta syystä.
Koska aloitimme kasvimaan aitauksen suunnittelun jo keväällä jätin suojauksen pienemmälle. Ja niinhän siinä sitten kävi, että parempiin suihinhan kasvimaan sato hävisi. Lisäksi alkukesän kylmä teki hallaa kasveille ja moni ei lähtenyt ollenkaan kasvuun.

Tammenlehväsalaatti antoi vain muutaman taimen, josta peuratkin söi kirjaimellisesti parhaat päältä. Pinaatti ei noussut laisinkaan uusintakylvöstä huolimatta ja rukolakin kasvaa vasta uusintakylvöllä. Romaine salatti kasvaa hyvin, joten Ceasar-salaattia on syöty ja paljon.

Taitepapu, joka on maastoutunut viimevuotisen korianterin keskelle on säilynyt ja antaa satoa. Samoin muutamasta maistelukerrasta huolimatta "mustapapu" (joka osoittautui vihreäksi, mutta huikean hyväksi) ja pensaspavut antavat satoa. Härkäpapu hävisi penkistä kokonaan. Herneetkin sai kyytiä ja hetken jo ajattelin pelin menetetyn, mutta nyt aitauksen jälkeen olemme saaneet vähän omia herneitä.

Sipulihan tulee aina hyvin meillä ja se saa olla rauhassa. Tänävuonna laitoin vain punasipulia, mutta ensivuonna täytyy kokeilla vielä salottisipulia. Tammikuussa istuttamani talvivalkosipulitkin ovat tuottaneet omia valkosipuleita! Näitä täytyy laittaa vielä syksyllä uudestaan kasvamaan.

Yritt kasvavat ja voivat hyvin ja niitä ehdin jo aiemmin keräämään talteen pakkaseen. Hankin viimevuonna kuivurin, mutta pidän enemmän tuoreen yrtin mausta. Yrttilaatikossa kasvaa ruohosipuli, viherminttu, timjami, oregano, sitruunamelissa ja korianteri.

Koska sää oli eilen hetken kuivaa ja jopa aurinkoista otin tilaisuudesta vaarin ja puuhastelin kasvimaalla. Sain kerättyä ja pakastettua pavut, nostin sipulit ja valkosipulin ja illan päätteeksi kalttasin ja paseerasin ekan erän tomatteja. Oma paseerattu tomattikastike on kyllä herkullista talvella.
Nyt sitten ei muuta kuin odottomaan seuraavaa kuivaa hetkeä, jotta pääsisi nostamaan jäljelle jääneet perunat maasta.

Elokuun eloa

Pihasta näkee, että syksy alkaa lähestyä. Värit puissa ja ilmassa haalistuu ja keskikesän kirkkaus alkaa sammua. Onneksi sinnikkäät syyskukkijat antavat iloa ja väriä elämään! Ja onhan tuo maisema muutenkin kohdallaan, varsinkin kun pidän luonnontilaisesta ympäristöstä muutenkin.

Parin viimeisen päivän aikana on piiskannut vettä ja ollut kunnon ukkosmyräköitä öisin, joten pihan korkeat istutukset ovat laonneet ja herukkapensaskaan ei enää ole näin täynnä marjoja. Onneksi ehdin poimia marjat omaan tarpeeseen. Linnut ovat iloisia, kun ovat saaneet pudonneita marjoja syötäväksi. 

Jotta elokuun alku ei menisi pelkäksi fiilistelyksi pihalla, olen käynyt katsastamassa puutarhojen alennusmyyntejä ja suunnannut ajatuksia välillä jo ensivuoteen. Muutaman uutuuden olen hankinut pihalleni. Heräteostoksena mukaan lähti tämä alla olevan hempeän vaaleansinisen ritarinkannus ja sitten kävin tuttavan puutarhamyymälässä hakemassa kauan toivomani sinivaleunikon. Saa nähdä miten pikkutaimet selviävät talvesta.

Ja nämä erikoiset ripsireunaiset unikot ovat ponnistaneet vuoronperään kukkapenkistä. Tosiasia on, että en edes muista koska olisin kylvänyt tällaisia siemeniä, joten yllätys oli varsinainen kun unikot alkoivat avautua. Kaverit kukkivat vaan niin nopeasti, että en ole ehtinyt ottaa kuvaa aivan kaikista. Värikirjo kun on ollut aikamoinen.
Näistä kyllä täytyy keräää siemenet talteen, ovat kyllä niin hauskat!

PS. oli muuten valtaisa pettymys peuroilla, kun emo toi kaksi poikasta Hänen Korkeutensa ruokintapaikalle ja se oli aidattu!! Voin vain kuvitella keskustelun: " no niin lapsoset, tällä äiti kävi aina pikkutyttönä syömässä kaikkia ihania herkkuja, joita nuo ihmiset meille olivat istuttaneet. Muistakaa nyt sitten tämä paikka!" ja hetkeä myöhemmnin se pettymys, kun kolmikko seisoo aitauksen takana ja kaikki ihanat herkut ovat niiden ulottumattomissa!  Hah, siitäs saitte! Mitenkäs se turpa nyt pannaan, sanon minä!

Kasvihuoneen satoa

Kasvihuone alkaa hiljalleen tuottaa vähän satoa, kun lämpötilat ovat olleet hellelukemissa. Kasvihuonekurkku antaoi satoa heti kasvettua parinkymmenen sentin mittaiseksi ja nyt  niitä saa syödä oikein urakalla. Voitte vain kuvitella, että tzatzikia on tehty ja paljon tänäkesänä!

Kasvihuonekurkku

Myös paprikaa on tullut enemmän kuin edellisvuosina. Näitä en ole vielä päässyt maistelemaan, koska ovat vielä keskenkasvuisia. Näistä pitäisi tulla lilanvärisiä ja isoja.

Lila venäläinen paprika 

Tomaateista ei ole tullut niin valtavaa satoa kuin edellisvuosina, mutta nyt hiljalleen väriä saavat tomaatit ovat kyllä mielettömän hyvän makuisia. Lämpö on tehnyt niille hyvää. Istuttin lähes poikkeuksetta jätti- tai isoja tomaatteja, koska pakastan ne pyreenä talveksi.

Tietenkin  löytyy myös 2 erilaista kirsikkatomattia, että saan naposteltavaa kasvimaalla ja -huoneessa puuhastellessa. Toinen on keltainen ja toinen ruskea, joka on antanut satoa jo maisteltavaksi.

Venäläinen  keltainen jättitomatti

Kurpitsa kokeilu kasvihuoneessa ei ottanut tulta alle tänäkään vuonna, kun taimet venyivät uskomattomiin mittoihin. Spagettikurpitsa kukki ja antoi raakileita, jotka sitten homehtui ollessa reilu kymmnenen sentin kokoisia. Samoin näyttää kesäkurpitsa tekevän. Liekkö suurella lämpötilan vaihtelulla ja aamukosteudella ollut osuutta asiaan. Näin kävi tosin viimevuonna myös ulkona. No nyt ne on sitten kuitenkin siirretty kompostiin miettimään tekosiaan. 

Myös munakoiso on niin täynnä kirvoja, joita en mäntysuopapesuista huolimata saa pois, että se tuskin tulee antamaan satoa vaikka kukkii täysillä. Nyt leppäkertut ovat löytäneet sen, joten olkoon se niiden ruokapaikkana. 

Tomatin raakileita ja basilikaa

Mutta ilokseni basilika viihyy tomatintaimien välissä ja olen tehnyt omatekoista pestoa jo useaan oteeseen. Kehittelin oman pestoreseptin samalla metodilla kuin yleensä aina teen. Eli ensin surffataan ja luetaan eri reseptejä ainesosien selvittämiseksi ja sitten viritellään oma resepti. Ja oma osui ja upposi kertaheitolla.
Tätä täytyy laittaa taas ensivuonna vaikka vähän enemmänkin. Jospa jäisi vähän pakkaseenkin asti pestoa.  

Venäjän rakuuna venyy taas hillittömiin mittoihinsa ja olen parturoinut sen alas jo pariin otteeseen, kun oksat viisti kattoa myöten ja tätäen on kuvauskelvoton. Viimevuoden korianterikylvöt ovat myös ottaneet tulta alle ja sitä kasvaa siellä täällä, mutta ne olen poistanut, koska ulkona kasvaa kohta 2 lavallista korianteria!
Myös sitruunaruoho kasvaa tänävuonna taas hyvin. Josko nyt muistaisin korjata siitä sadon, kun kerran luin, että kelpaa pakastettavaksi. Käytän sitä paljon talvisissa keitoissa.

Eli kaikin puolin onnistunut kasvarikausi takana. Satoa näyttää tulevan toivotulla tavalla. Ensivuodeksi täytyy ratkaista tämä kurpitsa ongelma, koska miellyin spagettikurpitsan käyttöön. Tämä vuosi näköjään mennään taas sukulaisten kurpitsoilla. 

Vihdoinkin!

Vihdoinkin olen saanut aidan kasvimaan ympärille!
Nyt ei kyllä pitäisi peurat ja kauriit päästä herkuttelemaan kasvimaan antimilla. Hieman ehkä myöhässä, mutta ensivuosi näyttää jo paljon valoisammalta. Tälläkertaa peurat ovat ehtineet syödä tai maistaa lähes kaikesta, mitä kasvimaalle olin istuttanut. Herneet, pavut, salaatti, jopa retiisi oli syöty, mutta nyt ne saavat vain uneksia niistä.

Aitaukselle ei tullut paljoakaan hintaa. Hankimme valmiit tolppakengät, 2x2 metritavarana, nauloja ja saranat. Rimat meiltä löytyi kotoa valmiina ja näin koko aitaukseen kului vain noin 60 euroa!

Porttivaihtoehtoja selasin netistä ja kirjoista ja kehittelin sitten tällaisen mallin lennosta. Portin lukituksena toimii loistavasti vanerista kyhätty "lukko". Halusin portista niin leveän, että voin vaivatta kulkea kastelukannujen ja kottikärryjen kanssa ulos ja sisään, ilman että törmäilen oviin ja ovenpuitteisiin.

Korkeutta koko komeudelle tuli noin 160 cm, vaikkakin luin, että aidan pitäisi olla lähes 2 metriä. Aika näyttää täytyykö aitaa korottaa. Jänoistä täällä ei ole ollut onneksi ongelmaa, joten alareunaa ei tarvitse verkottaa.
Jätimme aidan mahdollisimman kevyeksi, jotta se ei erotu maisemasta niin paljoa. Käsittelen sen vielä rautaoksidilla ja verijauholitkulla. Toinen harmaannuttaa ja suojaa puuta, toinen lisäsuojaa elukoilta.

Perunamaa ja lääkeyrtit jäivät toistaiseksi aituaksen ulkopuolelle, koska ovat saaneet olla tähänmennessä rauhassa.  Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen ja iloinen, että nyt saan sitten itse nauttia kasvimaan antimet!

Kadriogin puisto ja palatsi

Matkailu avartaa, kuten on tapana sanoa, joten lähdimme käymään Tallinnassa. Tavanomaisuudesta poiketen, sään ollessa mitä mainoin, kävimme shoppailun sijasta harrastamassa hieman kulttuuria Kadriogin puistossa ja palatsissa.

Tallinnan matkailun sivut kertovat paikaista seuraavaa: 

"Pietari I alkoi vuonna 1718 rakentaa linnaa, jota keisarinna Katariinan kunniaksi kutsuttiin Jekaterinenthaliksi tai Catherinenthaliksi eli Katariinanlaaksoksi (viroksi Kadriorg ’Kadrin laakso’). 

Väliaikaiseksi kesäasunnoksi tarkoitetun palatsin suunnitteli italialainen arkkitehti Niccolo Michetti, joka myöhemmin keräsi kuuluisutta suunnittelemalla Peterhofin linnan. Kerrotaan, että ensimmäiset kivet Kadriorgin linnan alusmuuriin muurasi tsaari henkilökohtaisesti. Nyt Kadriorgin barokkilinnaa isännöi puolestaan Viron taidemuseon ulkomaisen taiteen kokoelma. Kokoelma koostuu yli 900 länsieurooppalaisesta ja venäläisestä maalauksesta 1500 – 1900-luvuilta, 3500 graafisesta teoksesta, yli 3000 veistoksesta, pienoisplastiikasta sekä 1600 taideteollisesta esineestä.

Palatsin taakse jäävä ns. yläkukkatarha on äskettäin entisöity 1700-luvun mallin mukaan ja on kesäisin avoinna vierailijoille. "

Hyppäsimme tietenkin raitiovaunusta väärällä pyysäkillä ja lähdimme kävelemään suuren metsäpuutarhan läpi kohti oletettua palatsia. Vastaaan tuli aivan mahtava vesikanaali siltoineen. Metsä oli täynnä jolopuita, kuten tammia, vaahteroita, lehmuksia, erilaisia kuusirykelmiä ja kaiken keskellä puikkelehti kävelyreitit.
Voin kuvitella miten Katariina seurueineen käveli päiväkävelyitä puiston hiekkateillä upeat hameet maata viistäen päivävarjoineen ja kikatelleen. 

Vihdoinkin saavuimme palatsille sivulta. Tämä oli siis yläkukkatarha. Portaikon ylätasanne lupaili jo jotain aivan huikeata. Jättisuuret kukkauurnat olivat tolpanpäissä ottamassa vieraat vastaan ja sen vieressä kulki todella hauska köynnöstunneli. 

Ja kyllä odotus palkittiin, kun tämä huikean kaunis palatsi ja yläkukkatarha avautui koko komeudessaan. Kukkatarhaan oli varmasti vasta vaihdettu istukset, koska olivat todella kauniit ihan lähietäisyydeltäkin. 

Yläpihalta siirryimme palatsin sisälle. Vakituisen näyttelyn lisäksi oli vierailevana näyttelynä silhuettitaiteilija  Eveline von Maydellin näyttely. Todella hämmästyttävän hienoja töitä, kuten alla näkyy.

   



Muutamat huoneet eivät olleet vakituisen näyttelyn käytössä vaan säilytetty omassa loistossaan. Alla juhlasali ja huikeat kattomaalaukset. Läkähdyttävän hienoa!

Katsottavaa oli niin paljon, että jossain vaiheessa tuli taideähky ja päätimme lähteä kohti Tallinnan keskustaa. Tällä kertaa löysimme pääsisäänkäynnin ja lähdimme sitä kautta pois. Ilokseni vastaan tuli vielä ihana Joutsenlampi ja sen upeat asukit. Tänne täytyy tulla vielä uudestaan, koska paljon jäi vielä näkemättä.

  Suosittelen lämpimästi. 

PS. kuvat aukeavat klikkaamalla suuremmaksi.
Pahoittelut kuvien laatua, oli vaan kännykkä mukana.