PerPr open house 2018

Eilen kävin pikaisesti piipahtamassa PerPr:n OpenHouse 2018 tapahtumassa ja katsastamassa kevät/kesä 2018 uusimpia tuulahduksia.

Eniten odotin jo tutuiksi tulleen  Nelson Gardenin tapaamista ja jutustelua uusista kesän jutuista.
Kevättä ja kesää näyttää puhaltavan hillityt pastellit niin huonekaluissa, kattauksissa, sisustuksessa kuin istutuksissa. Nelson Gardenin tämän vuoden trendinä on kasveissa lilaa ja heidän uutuksissa näkyykin lilan eri sävyjä. On lila paprika 'Snacking Purple', kiinankaali 'Scarvita'  kuin kirsikkatomattti 'Tiger'. Myös tummat basilikat näyttäytyi esillepanossa.
Hillestorpilla oli ihana pastelli kattaus uutuuskaluston päällä. Hillitty harmaa toistui ulkokalusteista kuin myös esimerkiksi Carpe Diem Beds:in leijuvassa sängyssä. Huikea sänky sisälsi kaikki herkut moottoriselkänojasta hierontaan ja pisteenä i:nä sänky näyttyi leijuvan mukaan tulevan maton päällä. Johdottomana sen voi sijoittaa näyttävästi keskelle huonetta ja vau efekti on taattu!

Tarkett oli oivallisesti tehnyt uudesta kalanruotolaminaatista seinän, joka oli kerrassaan nerokas ratkaisu mielestäni. Tätä voisin ehkäpä käyttää kotonakin "vierashuoneen" seinällä, kun sen remontti jossain vaiheessa alkaa. Pitää vain muistaa, että laminaatti saattaa pullistua ulos matkalla, joten se kannattaa naulata sieltä täältä kiinni, jotta se pysyy suorassa seinää vasten. Loisto idea!

Tuskin maltan odottaa Helsingin Kevätmessuja ja sen ideoita. Odotettavissa on varmasti samaa henkeä olevia juttuja.


 

Tontti suurennuslasin alle

Paljon mielenkiintoista kirjallisuutta.
Näistä saa paljon  ideoita. Taustalla itärajan ylikasvanut kuusiaita.

Nyt, kun kaikki on lumen peitossa ja poikakin alkaa nukkua kohtuullisen reippaita unia, aikaa jää pihan toimintojen suunnittelemiseen.
Edelleen on suuri arvoitus mitä kaikkia kukkia puutarhassa kasvaa, mutta suuret linjaukset alkaa hahmottua mielessä. Onneksi apuna on valtava määrä loisto kirjallisuutta käytettävänä, josta voi hakea inspiraatioita ja vaihtoehtoja.

Pohjapiirustus toiminnoista vuodelta 1968

Alkuperäisestä pihasuunnitelmassa näkyy miten toiminnot on jaettuna pihalle. Tämä järjestys ei ole muuttunut mitenkään 50 vuodessa! Jopa piirustuksen puut ovat vielä paikallaan. Ja täytyy myöntää, että tämä toimii vieläkin ja suunnitelmissa onkin, että tätä ei ole tarkoitus kovinkaan paljoa muuttaa. Kuva on asettunut ilmansuuntien mukaan eli pohjoinen on ylhäällä, etelä alhaalla. Oleskelupiha voisi olla aurinkoinen tämän osalta, mutta nyt pihaa varjostaa valtavat puut. 

Muuten kartta ei pidä paikkaansa. Kyseiset tiet eivät ole olemassa, vaan Ratatie on pieni kävelypolku, idässä aukeaa kävelytien takana pellot ja lännen ja etelän puolella on naapurin talot. 

Eli karkea sunnitelma on säilyttää toiminnalliset paikat ja lisätä muutama lisää. Nurmikko tulee uusia kauttaaltaan ja puita täytyy kaataa runsaasi ja rehevöityneet kukkapenkit muokata. 

Tontti kaartaa etupihalla hieman viistoon jättäen yläkulmaan aika pienen piha-alueen ns. Ratatien puolelta. Etupiha on aika minimaalinen nykyaikaan ja autojen määrään. Autokatos on näppärä, mutta jos pihalle ajaa toinen auto, katoksesta ei enää pääse pois. Näin ollen olen ajatellut, että olisi hienoa, jos talon eteen saisi rakennettua autotallin tai autokatoksen. Valitettavasti tontti ei riitä siinä kohtaa rakentamiseen, joten minun pitäisi saada kaupungilta lohkottua pienen kolmion Ratatieltä, joka on tällä hetkellä hoitamatonta vesakkoa. Näin tontti olisi suorakulmainen ja saisin tarvittavat neliöt sääntöjen mukaiseen autotallin rakentamiseen. 

Tällöin koko etupiha laajentuisi autoille, parkkipaikoille ja vastaavalle. Tämän jälkeen etupihaa olisi tarkoitus rajata jollain kauniilla puuaidalla ja laittaa muutaman täsmäkukkapenkin.  

Mutta nyt vauvan ja vaunuttelu aikana, asiat täytyy tehdä tärkeysjärjestyksessä ja etupihan käytävät ovat kunnostettava ensitöiksi, mutta kuitenkin silmällä pitäen mahdollista muuta etupihan tulevaa kunnostusta. 

Myös itäpuolelle haaveilen isompia muutoksia. 

Löysin vanhoista papereista sopimuksen, jolla vanhat omistajat olivat lunastaneet pienen osuuden itärajalta ja näin ollen tonttin itäraja on noin 10 metriä kauempana, kuin mitä vanha kuusiaita antaa ymmärtää. Tämä antaa mahdollisuuden kaataa vanhan ylikasvaneen ränsistyneen kuusi rivistön ja kaikki muut roskapuut. Sen jälkeen avo-ojan voisi täyttää ja istuttaisin uuden kasviaidanteen oikeaan tontin rajaan. Aita saisi olla noin parin metrin korkuinen, jolloin aamuaurinko valaisisi tämän osan pihaa, mutta pellonreunalla kulkevalta kävelytieltä ei näkisi pihalle. 

Itäpihaan, joka on lähinnä kuollutta nurmikkoa ja juurakkoa, ajattelin reilunkokoista kuivaustelinettä ja tamppaustelinettä. Pyykkituvan seinästä olisi mahtavaa saada kulku tälle pihalle ja ehkäpä pieni terassi saunasta vilvoittelullekkaan ei olisi pahasta. Vanha pihasauna saa nyt vielä ainakin toistaiseksi toimia puuliiterinä. 

Kartalla näkyvään puutarhaosaa muuttuu siten että sinne tulee pikkumiehen eli lempinimeltä Jujun oma leikkipaikka-alue. Alueella on jo hiekkalaatikko, joka tosin kaipaa kohennusta. Myös keinu ja liukumäki voisi olla jossain vaiheessa hankintalistalla. Ja niin, se pakollinen, tramboliini. Leikkimökki on vanhempien haaveissa ja kahden ison tammen välissä on kivetetty alue aikuisten keinulle ja pöydälle. Siinä on mukava seurata Jujun puuhastelua.  

Elias a.k.a Juju 

            

Muuten kasvimaa ja hyötypuutarha pysyy samoilla paikoilla, kuten myös oleskelupiha altaineen. Kaikki vaatii kuitenkin todella isolla kädellä kunnostusta. Avaan niiden tarkempia suunnitelmia myöhemmin. Ensin isot linjat kuntoon.  

  

Joulun tunnelmaa

Viimeksi laitoimme kynttilöitä pihalle ja nyt innostuimme pimeyden keskellä valaisemaan lisää. Joulu lähestyy ja kulkiessamme kyläteitä kävelyllä, pihoille oli ilmestynyt jouluvaloja. Siitä inspiroituneena kaivoin kaikki jouluvalot esille mitä olin hankkinut aikoinaan. On väriledejä, kirkasta lediä, lämpimän valkoista lediä. On pallovalaisinta ja kuusikransseja ja -köynnöstä. Sisälle tietysti vileä tähtiä ikkunaan ja kynttelikköjä. Ihan itsekkin yllätyin niiden määrästä.

Osa toimii pattereilla ja ne oli helppo sijoittaa, mutta osa vaati sähkön. Onneksi nurkissa pyörii muutama ulkokäyttöön tarkoitettu 10 metrin johto ja Hong Kong tavaratalosta vielä löysimme todella edukkaan jakorasian ulkokäyttöön. Joten ei muuta kuin koristelemaan puita ja taloa.

Vielä täytyy hakea yksi 10 metrin lämminvalkoinen led ja sitten talo alkaakin olemaan jouluvaloissa.
Nyt piha loistaa pimeässä ja on ihanaa ajella pimeinä iltoina kotiin, kun talo ja piha on valaistu.

Tulen tunnelmaa

Näin pimenevinä iltoina olen alkanut laittaa taas kynttilöitä ulos tunnelmaa luomaan. Mikään ei ole rentouttavampaa, kuin tuulessa lepattavan liekin katselu.

Pihalla on muutenkin mukava valaista kohdevaloilla ja luoda tunnelmia käyttäen nykyisin niin edullisia led valoja. Vähän lähempänä joulua lisään vielä jouluisia valoja vähän sinne ja tänne ja tunnelma on taattu. Jopa takapihalle näkyvä kuplahalli näyttää jättikuulta näin iltaisin ja luo mystisen tunnelman maisemaan.

Myös sisällä oleva avotakka pääsi taas koekäyttöön, mutta ikäväksi en saa sitä vetämään kunnolla mistään kikoista huolimatta, joten valitettavasti takan käyttö taitaa jäädä tältäerää todella satunnaiseen käyttöön. Täytynnee vaan uskoa, että järkevin ratkaisu on vaihtaa koko takka uuteen kesämmällä. Mutta nautinnollista sitä on katsoa alkuun, ennenkuin se päättää ryhtyä savuttamaan sisiään. Jos jollain on jotain ehdottomia kikkoja millä tuollainen avotakka saataisiin vetämään, kuuntelen ne mielelläni!

Takapihan hyötypuutarha siintää silmissä

Talon hankinnan jälkeen kaikki puuhastelu on keskittynyt sisätiloihin ja siellä paikkojen kunnostamiseen. Päävesiputken rikkoontuminen ja muut puuhat ovat vieneet kaiken ajan ja piha on jäänyt täysin huomiotta. No, olinkin suunnitellut, että keskityn siihen vasta ensikeväänä. Otin kuitenkin kameran käteen ja kävin vähän ikuistamassa pihamaata kaikessa kaaoksessa. Paljon löytyy kunnostettavaa ja tunnistettavaa, mutta se ei kauhistuta. Olen varma, että ajankanssa tästä muodostuu juuri sellainen paratiisi, jonka sen haluan olevan. Pää pursuaa idoita ja tästä on helppo lähteä kunnostamaan piha kohti unelmia. 

Kuten aiemmin olenkin maininnut, talo on toimiva tilajaollisesti ja sama pätee myös pihaan. Löysin vanhat piirustukset, jossa toiminnot piha-alueella oli jaoteltu ja kaikki tuntui olevan edelleen samalla tavalla. Enkä itsekkään ala niitä muuttamaan, kun ne ovat minusta todella toimivat.  Ne kaipaavat vain vähän tähänpäivään saattamista ja kunnostamista.

takapihan koristemuuri

Takapihan koristemuurin ja raja-aidan välistä löytyy hyötypuutarha kasvihuonella. Kaikki tosin rempallaan ja villiintyneenä, mutta joitakin kasveja jo tunnistin sieltä. On karhunvadelmaa, viinirypäleitä, omenapuu, luumupuita ja herukkaa. Osan tulen vain karsimaan kovalla kädellä, osan kunnostan ja osan uusin kokonaan. Vanha omenapuu saa ehkä lähteä, koska on sen verran kallellaan jo nyt ja haparoiden tukien varassa. Näytti olevan tavallinen valkeakuulas, joten mistään harvinaisuudesta ei ole kyse. Luumupuut on lähteneet käsistä ja kasvavat alkuja siellä täällä. Karhunvadelma näytti hyvinvoivalta ja satoisalta, joten se saa jäädä paikoilleen. Vain maan kunnostus on varmaan paikallaan tässäkohtaa.

Valkeakuulas tukipuineen

Karhunvadelma rehottaa

villiintynyt hyötypuutarha

Luumupuutkin on villiintyneet

jonkun sortin herukka

Kasvihuoneesta on aikojen saatossa lasit menneet rikki ja istutusaltaat rehottaa rikkakasvillisuutta. Köynnökset ovat vallanneet seinät ja kattorakenteet. Keskellä menevät puiset pitkospuut olivat tietysti myös maatuneet osittain, joten ne tulee ehdottomasti poistaa. Luulenpa, että koko kasvihuone tarvitsee uuden sokkelin ja noston korkeammalle. Nyt harjakorkeus on jossain 2 m, jolloin sivut jää todella mataliksi. Näin tomatin intohimoisena kasvattajana haluaisin kohopenkit ja reunoille reippaasti korkeutta. Kokoa kasvihuoneella on ruhtinaalliset 5 x 3 m, eli suurehkosta 15 m2 kasvarista on kyse. Metallikehikko on säilynyt hyvänä ja ei sen kummemin kaipaa kunnostusta. Ruostetta ei näy missään ja musta väri mielyttää tässä.

Katsotaan minkälaiseen projektiin alamme ensi keväänä tämän kanssa. Kennolevyt täytyy tilata ainakin kattoon ja uudet automaattinostimet asentaa kattoluukkuihin. Mietinkin sitten vielä, tuleeko seinät lasista vai kennolevyistä.
Kasvihuoneesta löytyi villiintyneen viinirypäleen lisäksi piparjuurta. Ne täytyy kaivaa molemmat ylös ja siirtää. Viinirypäle seinustalle ja piparjuuri ulos johonkin toiseen penkkiin.

Kasvihuone köynnösten peitossa

Köynnösten ja rikkakasvien valloittama kasvihuone

Vain lasit puuttu

vanha kuokka löytyi kaiken keskeltä

viinerypäleet eivät ehtineet tällevuodelle

Humala kiipeeä seinustalla

Humalan, villiviinin, viinirypäleen ja köynnöskukkien sekamelska

Alue näyttää kuvissa ahtaalta, mutta todellisuudessa ala on kohtuullisen iso. Tänne saa hyvin istutusaltaissa kaikenlaisia herkkuja. Itä-länsi ilmansuunta on vielä mitä parhain, joten voin kuvitella, että tässä on aika mukavan aurinkoista ja lämmintä kesäisin. Tähän kehittyy varmasti oma suojaisa pienilmasto. Mitkä kasvit sitten tässä viihtyvät jää nähtäväksi. Koristevilliviini on ottanut tällähetkellä vallan lähes joka nurkasta ja sen poistan vielä tänävuonna. Osa roskiin, osa kiertämään isoa mäntyä takapihalle. Täytynnee jossain vaiheessa talvella istua alas ja alkaa hahmottamaan mitä hyötykasveja ensikesälle halutaan ja  minne mikäkin laitettaan, jotta viljelykierto saadaan toteutettua. 

Myös muuria tulee kunnostaa ja puhdistaa ja räystäspuut maalata. Sitten vaan kasvatuspuuhia ja unelmia kohti!

villiviini rehottaa

villiviini oli ottanur vallan antennista

villiintyneet köynnöskukat 

Jujun huone

Laskettuun aikaan ei ole enää kuin kuukaudenpäivät, joten totesimme, että olisi varmasti ajankohtahtaista alkaa laittaa pikkuherran huone kuntoon.

Nyt olimme kantaneet vain kaikki sinne kuuluva tavarat, mutta kaikki oli iloisen sekaisin ja laatikoissa.
Emme tehneet mitään pintaremonttia huoneeseen, koska pidin tapeteista ja muovimatto lattialla on varmasti kaikkein järkevin ratkaisu tähän ajankohtaan. Ne voi sitten ajan myötä vaihtaa johonkin laadukkaampaan.

Löysimme hoitopöydän käytettynä Tori.fi:stä todella halvalla. Se vaikutti eniten toimivalta, hoitopöytiä etsiessäni ja korkeus oli täydellinen tällaiselle lyhyemmälle henkilölle, kuten minä olen.
Tarvikkeet ja valon saa kätevästi oikeanpuoleiseen lokeroon ja hoitoalustan vasempaan. Alle mahtuu kätevästi vaipat ja muu tilpehööri ja vetolaatikkoon vähemmän tärkeitä juttuja. Muutaman korin voisin vielä hankkia tuohon.

Ikeasta löytyi vielä lamppu, joka oli kaukosäädettävä. Siitä löytyy himmennin ja valon värin muuttaminen 2700 K:stä, aina kirkkaaseen päivänvaloon, 4000 K:iin. Täydellinen hoitopöydän kulmalle. Yöllä voi pitää sitten himmeää keltaista valoa, jotta vaipanvaihto hoituu hillityssä hämyssä ja Juju oppii, että yöllä ja päivällä on eroa.


Toiveena on, että Juju nukkuisi heti omassa sängyssä ja jos mahdollista omassa huoneessa. Myös sänky löytyi kympillä kierrätyksestä! Kaupanpäällisiksi tuli vielä useampi patja lakanoineen. Tässä kohtaa ajattelin taas myös itseäni ja sitä, että sängyn pohja oli korotettavissa. Nyt ei tarvitse selkä vääränä sitten nostella Jujua sängystä, kun pohja on nostettu korkeuksiin.

Hauska kuninkaallinen verho sängynpäätyyn löytyi Ikean halpanurkasta ja makuupaikka on täydellinen meidän pikku prinssille. Oma kroko kainaloon ja untenmaille.

Saunan korjailua

Talossa riittää puuhaa ja pientä korjailua.  Edellisestä omistajasta on silmissäni kehkeytynyt iloinen nikkari, joka ei ihan ole aina tiennyt mitä on tehnyt. Ja nyt me korjaamme jälkiä. Tälläkertaa otimme käsittelyyn saunan ja sen väärin asennetut lauteet. Lauteet ovat poisnostettavissa siivouksen ajaksi ja liikkuvat kannattamilla.

Iloinen nikkari oli onneksi asentanut jonkun sortin koolaukset seinien taakse ja käyttänyt 60 cm jakoa, mutta näppärästi kiinnittänyt kaikki lauteiden kannattimet vain seinäpaneliin kiinni, ei koolauksiin. Näin ollen seinän paneloinnit olivat antaneet periksi ja repsottivat avonaisena ja lauteet kiikkuivat uhkaavasti. Joten ei muuta kuin korjaushommiin.

Ensin ostamaan ruuveja, jotka varmasti pitäisi laudekannattimet paikallaan.  Kaikki tavarat hankittua, oli vuorossa paneleiden kampeaminen paikalleen ja uudelleen kiinnittäminen. Tämä osoittautui hieman työlääksi prosessiksi ja lievän väkivallan ja raan voiman kanssa saimme paneloinnin paikalleen, ilman, että kaikkea täytyi purkaa.

paikalleen kammettu panelointi

Seuraavaksi piti kiinnittää laudekannattimet paremmin koolausten kohdalle. Iloinen nikkari oli tosin viistonnut kaikki, siis kaikki, kannattimet siitä kohtaa, jossa ruuvi olisi pitänyt olla. Joten hankkimamme ruuvit olivat tuohon kohtaan liian järeät ja lähdimme ostamaan lisää kapeampia ruuveja. 

Uusien ruuvien ja kikkailun jälkeen saimme kaikki laudekannattimet ja repsottavat panelit paikalle.
Nyt kelpaa taas löylytellä turvallisin mielin.

Makuhuoneen pikaremontti

Olin taannoin työkeikalla tekemässä K-Raudan mainoskuvauksia. Kuvattavana oli kaikkea pienestä isoihin juttuihin. Yhtenä kohteena oli laminaatti ja sen asentaminen.
Valtava kasa laminaattia odotti kuvauksia kaikkineen tilpehööreineen. Päivän päätteeksi vain murto-osa oli käytetty ja ilokseni minulta kysyttiin haluisinko mahdollisesti ottaa ylijääneet laminaatit.
No tottakai! Ainahan, joku huone kaipaa ehdostusta.
Tovin mietittyämme, päädyimme laittamaan laminaatin uuden talon makuuhuoneeseen, jonne oli aiemmin asennettu muovimatto.

Makuuhuoneen takaseinään oli asennettu liukuovet mahdollista vaatekaappia varten, mutta sisukset puuttuivat. Totesimme, että emme saa laminaattia kauniisti liukuoven reunaan, joten poistimme liukuovet listoineen. Seuraavaksi irroitimme listat seinistä. Sen jälkeen ei ollut muuta, kuin askelmuovin asennuken vuoro ja sitten kohdistamaan ensimmäistä riviä.

Ensimmäinen rivi oli haasteellisin kierojen seinien takia ja vajaan työkaluvarustuksen takia.
Vähällä veivaamisella ja hyvällä mielikuvituksella saimme kuin saimmekin ensimmäisen rivin suoraksi ja sen jälkeen asentaminen oli helppoa. Minä hoidin aloituspään ja mieheni loppupään viimeisen palan mittaamisen, leikkaamisen ja asentamisen. Kiiloina käytimme rikotun kaakelin paloja, jotka osoittautuivat oivallisiksi tehtävään.
Iso pinta valmistuikin tuossa tuokiossa ja lopuksi oli vielä viimeisen rivin säätämiset. Monien koepalojen ja kikkailujen jälkeen saimme oviaukot ja vinkuran seinänvierustan näyttämään hyvältä.

Mutta mitä vielä. Nyt, kun lattia oli uusittu ja näytti hienolta, alkoi seinät näyttämään todella nuhruisilta ja kuluneilta. Autossa oli juuri toisesta asunnosta jääneitä ylijäämämaaleja, muistelin, että siellä pitäisi olla juuri sopiva määrä muutaman seinän maalaamiseen kauniilla vaalean kellertävällä sävyllä. Se sopisi jo kellastuneisiin oviin kuin nakutettu.

Ja eipä sitten muuta kuin rulla esiin ja maalaushommiin. Hyvillä välineillä kahden seinän maalaamiseen ei kauan aikaa vierähtänyt ja jätimme seinät kuivumaan yön yli.
Seuraavana päivänä yksi tapetoitu seinä kaipasi vielä maalia ja sitten olikin vain listejen asennut paikoilleen ja siinä se sitten oli; pikaremontoitu makuhuone! Kyllä nyt kelpaa nukkua.