Askartelua

Joka vuosi tähän samaan aikaan, kun sesonkivalot syttyvät pihoilla ja ilta hämärtyy, iskee minuun hirveä askartelu himo. Ja ei mikä tahansa askartelu, vaan risu/oksa/joulukranssien teko.

Joulukranssi mallia viimevuosi

Ensin kierrän oman pihan ja kerään materiaaleja sieltä. Jos sekään ei riitä lähden metsään korin kanssa. Ihan lempimateriaalini on koivunrisut, joita kerään jo aiemmin syyskesästä pihalta. Niistä saatan kiepauttaa jo valmiiksi kranssin jos toisenkin ihan talven askarteluille pohjaksi.
Seuraavaksi kranssimateriaaliksi tulevat kuusenoksat, tai ehkä jopa mielummin niin, että sekoitan kuusta, mäntyä, tuijaa ja katajaa. Näitä löydän tästä lähistöltä.

Lisäksi kerään pihlajanmarjoja, Aronian marjoja, käpyjä, kuivakukkia, varpuja, sammalta ja mitä sitä nyt sitten sillä hetkillä keksii.

Kun materiaali on kerätty, levitän ne ympäri viherhuoneen pöytiä ja ottaa esiin mieheni nikkaroiman mahdottoman ruman, mutta toimivan kranssitelineen. Huomasin nimittäin, että kranssi on helpompi koristaa, kun se on riippuvassa asennossa. Silloin näkee, miten mikäkin osa istuu kranssiin.

Huomaa näppärä kranssipidike! Naula, jonka kanta on leikattu pois. Näin saan kranssin kuin kranssin materiaalista rippumatta pysymään hyvin paikallaan. Ja miten helposti se lähtee telineestä pois, kun kanta ei haraa vastaan. 

Tässä malliksi kranssipohja risuista telineessä. Olen kamalan huono käyttämään mitään ohjeita tällaiseen, vaan annan käden ja mielen muovata muodot. Lisäksi saata käyttää todella krouveja tapoja kiinnittää osia kuten yllä näkyy. Tässä käytössä tällähetkellä paksua rautalanka, ohutta rautalanka ja nippusiteitä. 

Ei muuta kuin koristelemaan ja virittelemään. Katsotaan mitä siitä syntyy. 

Äänet videoilla

Kaikkihan me bloggarit tiedämme miten toisten kuvia saa käyttää tai miten ei, mutta miten on äänimaailman puoli?
Olen useasti törmännyt blogivideoissa ja YouTube videoissa, mitä luultavimmin, laittoman musiikin käyttöön. Ilmeisemminkin asianomaiset eivät ole tietoisia musiikin käytön luvista tai eivät vain yksinkertaisesti piittaa niistä.  Tästä syystä ajattelinkin nyt kirjoittaa tästä äänien tekijänoikeusjutusta.

En tunne teostolakeja sen paremmin kuin tekään, mutta työni takia olen törmännyt joihinkin sääntöihin, mitä musiikkia saa esittää luvatta ja mitä ei. Ja sen olen oppinut, että Teosto tahtoo aina omansa, jos se sille kuuluu. Löysin esimerkiksi netistä tällaisen tekstin, joka antaa hyvän suunnan siihen, mitä saa käyttää ja mitä ei. Siellä mainitaan mm. seuraavaa:

Musiikki ja tekijänoikeus

Kun multimediaprojektissa halutaan käyttää musiikkiesitystä, teosta (tiettyä kappaletta tai sävelmää), löydetään oikeuksien hallinnan kautta esimerkiksi seuraava etenemistapa:

1. Tietty teos: perustietojen selvitys

Selvitetään teoksen säveltäjä, sanoittaja ja sovittaja. Jos kyseessä on vanha teos, selvitetään myös em. tekijöiden kuolinvuodet. Tekijänoikeuden suoja-aika on voimassa 70 vuotta tekijän kuolinvuoden päättymisestä. Tämän jälkeen musiikkia voi käyttää vapaasti. Yhdysvalloissa on suoja-aika 50 vuotta, mutta tekijä voi olla myös jonkin eurooppalaisen tekijänoikeusjärjestön jäsen ja suoja-aika on tällöin siis 70 vuotta.

Esimerkiksi seuraavien säveltäjien kaikki musiikki on vapaata:

• Johan Sebastian Bach (1685-1750)
• Wolfgang Amadeus Mozart (1756-1791)
• Carl Micael Bellman (1740-1795)
• Ludvig van Beethoven (1770-1827)
• Stephen C. Foster (1826-1864)
• Karl Collan (1828-1871)
• Modest Musorgski (1839-1881)
• Richard Wagner (1813-1883)
• Fredrik Pacius (1809-1891)
• Johannes Brahms (1833-1897)
• Johan Strauss (nuorempi) (1825-1899)
• Giuseppe Verdi (1813-1901)
• Edvard Grieg (1843-1907)
• Toivo Kuula (1883-1918)
• Oskar Merikanto (1868-1924)
• Pekka Juhani Hannikainen (1854-1924)
• Giacomo Puccini (1858-1924)
• Antonín Dvorák (1841-1904)
• Gustav Mahler (1860 -1911)
• Carl Nielsen (1865 - 1931)
• Emil Genetz (1852-1930)

Lisäksi on olemassa ns. kansansävelmiä (trad.), joissa tekijä on tuntematon. Tällainen musiikki on myöskin vapaata alkuperäisessä muodossaan. Jos sävelmästä on tehty sanoitus tai "uusi" sovitus, pätee niihin em. 70 vuoden suoja-aika, vaikka itse sävellys on vapaa.

Esimerkiksi seuraavat teokset ovat kansansävelmiä ja ilman tekijänoikeussuojaa:

• Taivas on sininen ja valkoinen (Suomi)
• Oolannin sota (Suomi)
• Tiernapojat (Suomi)
• Karjalan kunnailla (Suomi)
• House of the rising sun (USA)
• Jos sull´lysti on (USA)
• Oh, when we march (USA)
• Nobody knows (USA)
• Red River Valley (USA)
• Kumbaya (Etelä-Afrikka)
• Porsaita äidin oomme kaikki
• Piippolan vaarin talo (Englanti)
• Tiritomba (Italia)
• Auld Lang Syne (Skotlanti)
• Loch Lomond (Skotlanti)

Kansansävelmän House of the rising sun suomalainen teksti Nousevan auringon talo on suojattu (Lasse Mårtensson). Käännökset ja sovitukset on syytä selvittää erikseen.

Teosto/NCB:ltä saa varmuuden teoksen suojasta. Etukäteen on hyvä kuitenkin tehdä perusselvitys kaikista teoksista joita haluaa käyttää ja ottaa yhteys vasta sitten.

 

Tämä antaa jo hyvän muistisäännön itselle, kun miettii mitä musiikkia valitsee videoille.

Tarkemmin tutkittuani huomasin, että netistä löytyy nykyisin sivustoja, jotka antavat musiikkia käyttöön tällaisille kotivideoille ihan ilmaiseksi. Näistä löytyy mahdottoman hyviä taustamusiikkeja. Kun summaa, että korvauksia haluaa Teosto, Gramex, Äkt ja/tai Kopiosto, niin huomattavasti helpompaa on vain käyttää ilmaista musiikkia. Tai jos nyt välttämättä haluaa uusimman suosikkiartistin musiikin videolle, niin on sitten valmis myös maksamaan heille kuuluvan osan siitä.

Joten ehkä seuraavalla puutarhaesittelyvideosi taustalla soikin Vivaldin neljävuodenaikaa.

Ei mennyt kuin Strömsössä, ei...

Ihanaa lukea miten ihmiset ovat toimeliaita ja puuhaavat kodeissaan vaikka ja mitä. Minullakin on monta juttua, joita olen tehnyt.

Esimerkiksi innostuin taas ihan suunnattomasti sukkien kutomisesta. Opettelin jopa muutaman kuvionkin sukan varteen, kuten palmikon. Tietenkin jouduin välillä purkamaan ja taas tekemään uudestaan, kun mieleni muuttui joko kuvion suhteen tai ihan sen takia, että väärin meni. Oli sen verran jännitäävää kuitenkin tuo touhu, että en innosostukselta huomannut, että jäänitin hartiat niin korviin, että eihän siitä sitten muuta seurannut kuin tajunnan räjäyttävä migreeni.

kesken jääneet sukat

Siihen kun lisää vielä maan kääntämisen talikolla istutuslaatikoissa eli lue selkä jumissa ja huikea uusi tuttavuus kolmoishermosärky, keittiökaapistojen maalamisen lateksivärillä, joka kuitenkin haisi ja olen hajuherkkä. Joten lue lisään migreeniä ja siihen sitten vielä normi hormooneista johtuva migreeni, niin eipä tässä sitten ole oikeen mitään muuta tehty kuin naposteltu, jos jonkin sortin nappeja.

Ja keskenhän nuo jäi, lähes kaikki!
Paitsi keittiö, mutta ei menneyt sekään niinkuin Strömsössä, ei.!
Se sai tekohengitystä siihen asti, että menee viimeistään ensikesänä kokonaan vaihtoon. Likaiset, siniset kaapit saivat kerman valkoisen kuorutuksen. Valitettavasti sininen on niin vahva alla, että se taittoi kaappien värin lähemmäs harmaata kuin keltaista, mutta tällä nyt sitten mennään.
Parempi tämäkin kuin vanha. Ja onneksi lääkkeet alkaa purra. Huoh....

uusi maali kaapeissa

Eroon ikkunoiden vedosta vanhaan tapaan

Meidän rintamamiestalossa on vielä alkuperäiset ikkunat.
Kylmyys ja veto on todella voimakasta, jos niitä ei tiivistä talveksi. Ne muutamat ikkunat, jotka avaan kesällä, vaativat joka syksy uuden tiivistyksen. Yleensä olen jo aiemmin syksyllä nostanut ikkunat paikalleen, mutta nyt pakkasten tullen ne täytyy tiivistää. Käytän tiivistykseen ihan tavallista pumpulia ja teippaan ikkunat kiinni ikkunateipillä, kuten ennenvanhaan oli tapana tehdä. Näin lämpö ei karkaa ja ikkunat eivät vedä.

näistä vetää todella kylmästi

Operaatioon tarvitsen seuraavat tarvikkeet: vettä kulhossa, sanomalehtiä, sakset, pumpulin, kapean veitsen, tulitikkurasian ja tietenkin ikkunateipin.

tarvikkeet

Aloitan sillä, että nostan sisemmän ikkunan pois ja kuivaan kondenssiveden ikkunoista. Sehän syntyy, kun ilmassa oleva kosteus tiivistyy kylmälle pinnalle. Mielestäni kirkkaimman ikkunan saa sanomalehdellä kuivaamalla (Hesari on ehdottomasti paras tähän). Poistan tarvittaessa vanhan teipin pois.

Kondenssivesi ikkunassa

Seuraavaksi asetan tulitikkurasian ikkunalistalle. Se kerää ikkunoiden väliin tulevan kosteuden itseensä ja ikkunat pysyvät auki koko talven ilman huurtumista.

Nostan ikkunan takaisin paikalleen ja aloitan pumpulilla tiivistämisen. Helpoiten saan sen ujutettua paikalleen tavallista ohutta, ruokaveistä käyttäen.

sisäikkuna takaisin paikalleen

pumpuli tiivistää hyvin

Seuraavaksi mittaan sopivan pituisia pätkiä ikkunateipistä. Kostutan leikatun ikkunateipin vesikulhossa. Liutan sen sormien välissä veden alla, jolloin pyyhin samalla ylimääräiset vedet pois. Asettelen märän ikkunateipin sauman päälle. Saranoiden kohdalla joudun vähän leikaamaan teippiä, jotta saan sen kauniisti istumaan sauman päälle. Näin etenen yksi sivu kerrallaan.

mittaan teipin "noin" - mittaan

teipin kastelu

teipin asttelu sauman päälle

Kun kaikki saumat on teipattu, pyyhkäisen ylimääräiset vedet kostealla liinalla ja tarkistan, että kaikki on tiiviisti kiinni. Sitten ei muuta kuin verhot paikalleen ja taas on yhdeksi talveksi lämpöistä ja vedotonta huoneessa. Teippi kuivuu omalla ajalla ja pysyy hyvin paikalla vuosikausia, jos siihen ei koske.

Antaa talven ja pakkasten tulla.

Sisääntulo siistiksi

Muutama vuosi sitten sisääntuloon ja autotallin eteen laitettiin soraa ja alle vielä matot pitämään rikat pois. Vähän nurmen reuna tahtoo rönsyillä yli, mutta ne on onneksi helppo poistaa, kun eivät pääse juurtumaan pintaa syvemmälle.

Halusin pihan sorasta tiiviin ja näin syksyllä lehtien pudottua huomasin ongelman. Kun haravoin lehtiä pois myös pinta rikkoontui ja muuttui "ilmavaksi". Onneksi Bauhausissa tuli viimevuonna vastaan sähkökäyttöinen lehtipuhallin, joka on kuin tehty tähän hommaan. Se on kevyt kuin höyhen ja puhaltaa juuri tarpeeksi. Sillä saan kuivat lehdet ja mäntyjen ja kuusien neulaset pöllyteltyä kevyesti pois hiekalta, ilman että pinta kärsii. Ja se on sitäpaitsi ihan super hauskaa!

Ennen ja jälkeen kuvat kertovat kaiken!

Lehtiä ja neulasia sisäänkäynti täynnä

Minä ja lehtipuhallin

Siisti piha

PS. Muistakaahan siirtää kellot talviaikaan.

Talvi tulee, oletko valmis?

Sääennusteet ovat luvanneet kylmää täksi viikoksi ja Foreca vilautteli jopa lumihiutaleita tänne Raaseporiin. Nyt jos koskaan pitäisi piha olla kunnossa ottaa talvi vastaan. Sipulit istutettu, ruohot leikattuna ja paikat kunnossa.

Meikkihommat on vienyt kaiken viimeaikaisen ajan ja pihatyöt on vielä osittain tekemättä. En edes blogia ole ehtnyt päivittää.
Kasvimaalla täytyisi käydä kääntämässä vielä laatikoiden mullat ja istuttaa talvivalkosipulit. Numikko (ja lehdet siinä sivussa) olisi pitänyt leikata vielä kerran, mutta leikkuri savuttaa niin, että saa vielä häkämyrkytyksen sen kanssa ajellessa. Täytyy tehdä talvella isompi remontti sille.

Vähän olen saanut paikkoja kuntoon sisätiloissa. Viherhuonehan on kunnossa ja kasvihuonekin on tyhjä ja puhdistettu. Ehdinpä tässä jopa maalaamaan keittiön yläkaapit, mutta värin loputtua, alakaapit jäi maalaamatta. Täytyy käydä hakemassa lisää maalia ja päättää väri.
Eli ei tässä nyt loppujen lopuksi kauhean huonolla mallilla olla.

Jos vielä ehtisi, voisin kokeilla istuttaa kylmäkäsiteltäviä siemeniä purkeissa ulos. Intoudui tilaamaan mm. akeileijan ja unikon siemeniä,  kaikissa muodoissa ja väreissä. Nämä on niin hienoja, että toivottavasti saan ne kasvamaan. Osan säästän suosiolla kevätkylvöihin.

Mutta ensin, jotta elämä ei kävisi liian ahertamiseksi, kävimme Tallinnassa pari päivää. Kylpylä, hyvää ruokaa, hoitoja kosmetologilla, ja sitten sitä shoppailua ja ah, nukkumista. Taas jaksaa!

nyt lopetat sen kirjoittelun ja anna raksuja!

    -Käskystä Sir!

Siivouspäivä

Syksy on edennyt siihen pisteeseen, että en voinut enää katsella viherhuonetta siinä kunnossa kuin se oli. Lamput oli otettu alas kesällä, jotta saimme riukuja välikaton varastosta, kesäkalusteet oli heitetty sinne ja kasvihuoneen tyhjennyksen myötä tulleet tavarat seisoivat keskellä huonetta kottikärryssä. Hyvä, että enään itse mahtui sisään!

Joten aloitin kottikärryn tyhjäämisellä, jotta pääsin liikkumaan. Seuraavaksi asetin kesän kalusteet tukeviksi jaloiksi istutuspöytälevyille ja näin sain taas enemmän likkumatilaa.

kesäkalusteet pöydänjaloiksi

Viime talven istutus laatikot ja niiden alustat olivat edelleen osa pesemättä, joten ei muuta kuin tuumasta toimeen ja ulos kuuraamaan sadevesiämpäreihin. Muutama hennompi hajosi, joten loput niistä joudun tuomaan sisälle tiskattavaksi.

alustat kuivumassa

Nyt kun olin saanut lattian raivattua ja pöytäpintojakin alkoi paljastua, päätin laittaa nostamani kuivahtaneet Daalian juurakot laatikkoon talvisäilöön. Pohjalle paikallislehti ja päälle lannoittamatonta rahkaturvetta ja peitoksi toinen lehti. Sitten vain pimeään lokeroon odottamaan kevättä. Toimi viime talvena, joten sillä mennään myös tämä talvi.

kyllä, siellä oli pöytä

Seuraavaksi irrotin siemenet korianterista, jonka olin tuonut sisään kuivahtamaan.  Sitten ei muuta kuin luuttuamaan lattiat ja tikkailla ylös katonrajaan ja lamppu paikalleen. Vielä muutama pöytä ja olen valmis seuraavan sesongin kasvatukseen.

Ihana tyhjyys! 

Tässä vielä kuva ihanasta marja-aronista syysvärissä!

Puita ja puskia

No niin, niinhän siinä taas kävi! Useassa blogissa on hehkuteltu syysalennuksia ja pakkohan sitä oli lähteä itsekin käymään. Mitään varsinaista ei ollut hakusessa, vaan lähinnä kävin katsastamassa olisiko mitään löytöjä taas tänä vuonna. Yleensä katselen näistä puita ja puskia, koska perennat hankin taimenvaihdoista tai vastaavista. Viimevuonna sain rodoja 3 euron kappelehintaan!

Olen monta vuotta haaveillut Japaninvaahterasta ja nyt niitä tuli vastaan todella edullisesti. Sen verran olen tutustunut lajiin, että ovat hieman vaikeampia saada pysymään hengissä talven yli, vaikka asustelenkin täällä ykkösvyöhykkeellä. Näin ollen en ole kerta kaikkiaan raaskinut hankkia suht' kallista puuta, ennenkuin nyt alesta.

Herkkä Acer palmatum ´Dissectum´- sulkajapaninvaahtera on vielä istuttamatta ja mietin laittaisinko sen suosiolla ruukkuun ja siirtäisin talveksi vaikka sisälle viherhuoneeseen. Vai otanko riskin ja istutan sen suojaisemmalle yläpihalle ja toivoisin, että se pärjää talven yli.  Se kun tarvitsee valoa ja lämpöä ja suojaisan paikan.Vaikeeta, vaikeeta...

Acer palmatum 'Atropurpurea' - verijapaninvaahtera kestää hieman paremmin talvea ja näin ollen otin sen kohdalla riskin ja kävin istuttamassa sen metsäisemmälle pihaosuudelle. Peitin istutusalueen vielä reilulla lehtikerroksella.
Samalla kertaa istutin viimeisen Hansaland-ruusun astiataimen, joka on pyörinyt pitkin pihaa koko kesän. Se sai liittyä japaninvaahteran kanssa metsäpuutarhan puolelle, aiemmin siirretyn tammen seuraksi. Tammi nökötti kallion varjosta, joten päätin siirtää sen, kun se oli vielä ihan käsin nostettavissa.

Metsäpuutarha onkin jatkuvassa muutoksen tilassa ja puita ja puskia tulee ja menee. Sinne on päätynyt tänäkesänä perennoista sinivuokko, lehtokielo ja tuoksumatara. Vanhastaan siellä kukkii keväisin narsissit ja rodokin näytti olevan täynnä nuppuja. Myös kesän taimivaihdostaa saadut ruusut istutin sen reunalle.

Mutta paljon on vielä hankkimatta. Puista toivomuslistalle kuluu vielä Surukuusi, Hopeakuusi, Sembramänty ja Hopeapoppeli, näin aluksi. Ja nyt tarvetta olisi jollekkin noin metrin korkuiselle pensaalle.

Täytääköhän tämä kohtan oma arboretumin kriteerit?

Wanhat pionit

Äitini toi minulle muutama päivä sitten pionin juurakkoja heidän talon pihalta.

Kannat ovat todennäköisesti vanhasta Josef Herrmansin puutarhamyymälästä, joka toimi viimevuosisadan alusta alkaen. Josefin veli rakensi ja asui tässä talossa ja se valmistui noin 1918. Talo on ollut suvulla koko ajan ja nyt viimeisin omistaja on äitini puoliso.
Vanhat naapuritkin olivat kertoneet äidilleni kuinka talon Wanha rouva kävi aina innoissaan kertomassa, että pionit pihalla kukki taas! Että saa tulla ihastelemaan! Hän oli kuulemma hyvin ylpeä pioneistaan.
Näin ollen kannat voivat olla jopa 1920-30 luvulta! Toivon löytäväni vielä kuvia talosta, niin että pionit näkyisivät ja voisin näin tarkentaa juurakoiden ikää.

Toinen on ihanan hempeä vaaleanvaalea roosa kerrattu, perinteisen näköinen pioni. Sain muutan kukan kesällä siitä kotiini ja tuoksu oli huumaava. Valitettavasti siitä ei löydy kuvaa vielä.

Toisella on tummanvihreä lehdistö ja hieman erikoisemman näköinen kukka. Sen vaaleanpunertavan ulkolehdistön sisään kätkeytyy kerman keltainen kerrottu kukinto, jonka keskustassa on häivähdys punaista. Varsin erikoinen yhdistelmä.
Sain kuvan äidiltäni, joten joudun odottelemaan ensikesään, että näen tämän kukkimassa ihan oikeasti. Toivottavasti istutin kukat oikein ja ne selviävät muutosta ja talvesta! On niin mahtavaa saada tällaisia vanhoja erikoisuuksia pihaan. Toivotaan, että pian minäkin voin sitten ylpeänä esitellä niitä naapureilleni!

"Josefin pioni"

Kiitokset äiteelle juurakoista!

Viherpiha

Tänään oli ilo taas päästä työskentelmään ViherPiha lehden päätoimittaja Auli Honkasen ja kasvitieteilijä Pentti Alangon kanssa, kun Aulista otettiin pääkirjoituskuvia.

Auli ja koskmoskukat

Vaikka kuvauksista oli kysymys ja molemmat tuli laittaa kauniiksi tilanteeseen sopivasti, niin eihän puutarhajupinoilta voitu välttyä. Aamu aloitettiin Aulin huikean kauniissa kodissa ja puutarhassa. Pentti bongasi liukuhihnalla pihalta harvinaisuuksia, kuten vanhan ajan Maurinmalvan ja silmälläpidettäviin luonnonkasveihin kuuluvan Huhtakurjenpolven. Saimme niistä "näytteet" mukaan, minulle siemeniä kasvatettavaksi ja Pentille taimenen kirjattavaksi. Aulin kotoa matka jatkui koko kuvausryhmän voimin Marketanpuistoon.

onnelliset harvinaisuuksien omistajat

Kuvaukset käynnistyi Marketanpuistossa, jossa pääsin ensikertaa käymään. Ja täytyy myöntää, että onhan se ihan mahtava paikka. Ideapuutarhat olivat todella mielenkiintoisia, mutta valitettavasti kylmyys ja viima vei suurimman innon tutustua paikkoihin. Ja täytyihän sitä keskittyä myös töihin.
Ehdottomasti täytyy käydä kevällä ja kesällä uudestaan, kun puutarha kukoistaa ja on lämmintä!

Jättimäinen poppeli sopi taustaksi

Kaiken kaikkiaan Marketanpuisto tarjosi mitä mainioimmat kuvauspaikat ja ihanan Pentin opastuksella sain valtavan määrän uutta tietoa, niin kasveista kuin puutarhan tekemisestä.
Ja iso kiitos Aulille, että pääsimme ihailemaan puutarhaa. Ihan mahtava päivä!

Team Viher (ihan)Pihalla! Kuvaaja, Stylisti ja Meikkaaja. 

Tomatteja kaikissa muodoissa

Eilen auringon paisteessa päätin tyhjentää kasvihuoneen tomateista. Onhan sääankkurit luvanneet ensiviikoksi yöpakkasia ja tällä jos missä on aina öisin kylmä.

Kasvarin kosteus oli käsinkosketeltava, koska olen sulkenut kaikki ikkunat, jotta saisin rutistettua viimeiset lämmöt jäljellä oleville tomateille.

Olen kesän myötä poiminut syötäväksi tomatteja ja tosiaan paseerannut enimmäisen erän pakkaseen, mutta nyt viimeisetkin tomatit tuli kerättyä. Samalla poistin tukinarut ja nostin tomatin taimet kompostiin. Otin talteen myös automaattiavaajan patruunat, jotka eivät kestä pakkaslukemia.

Nämä poimimani viimeiset jättitomatit odottavat vielä paseerausta ja pakastamista. 

Eli yksinkertaisesti kalttaan eli kuorin kuumassa vedessä käyneet tomatit ja puristan ne soseeksi, jonka pakastan. En mausta sosetta millään, jotta voin käyttää sitä monipuolisesti sitten talvella.

                               

Kirsikkatomatteja olen säästellyt "kuivattut tomaatit öljyssä" - reseptiä varten, jota testasin viimevuonna ensimmäisen kerran. Se vei kielen mennessään, joten pakkohan sitä oli laittaa taas tänävuonna.

Resepti on helppo, kahdessa osassa tehtävä, mutta aikaavievä. Alla tarvittavat aineet eri työvaiheille. Tämä on tuunattavissa helposti mieleiseksi, vaihtamalla hunajan sokeriin, vaihtamalla yrttejä ja öljyä.
Tällä reseptillä minä näitä teen:

Aineet Osa 1.
500 g kirsikkatomatteja
1 kpl. punainen chili
5 kpl. isoja valkosipulin kynsiä
tuoretta oreganoa mielen mukaan
tuoretta rosmariinia mielen mukaan
1rkl. hunajaa
1 tl. merisuolaa

Työvaihe 1.
Lohko tomatit ja hienonna muut aineet. Kaikki ainesosat osasta 1, sekoitetaan keskenään ja laitetaan uunipellille. Kuivata tomatit 100-125 asteisessa uunissa, noin 3-4 tuntia. Tomatit tulee olla kuivia, mutta pehmeitä.
Vinkkinä, että loppuminuutit kannattaa tarkkailla aika tarkkaan. Melkein valmiista palaneeseen on todella lyhyt aika! T. Nimimerkki "eka erä lähes kärähti"

tässä nelinkertainen annos, joka oli uunissa lähes 6 tuntia

Aineet Osa 2.
oliiviöljyä tai vastaavaa purkitukseen

Työvaihe 2.

Kun tomatit on saatu kuivatua monen tunnin kuluttua, lado ne pestyihin ja kuumennettuihin tölkkeihin. Kaada päälle öljy, sulje purkki ja anna maustua jääkaapissa. Tomatit ovat muutaman päivän kuluttua valmiit herkutteluun. 

valmiiit kuivatut tomatit öljyssä

Syksy kukkapenkeissä

Syksyhän on tunnetusti hiljaista kukinnan suhteen. Tai emme osaa valita kasveja, jotka antaisivat syksyyn kukkinnan loistoa. Syksy tahtoo vähän unohtuan kukkapenkeistä ja pihoilta ja aivan suotta. Niin paljon hienoja juttuja on tarjolla myös syksyn piristykseen.

Meidän pihalla kukkii ihan kivasti näin syksylläkin. Ja pensaat, kuten kiiltotuhkapensaat ja aroniat, antavat piristyksen pihalle, kun saavat kirkaan syysvärinsä. Daaliat ovat intoutuneet kukkimaan vasta nyt, joten ne täydentää mukavasti raikkailla väreillä normaali syyskukkijoita.

Myös luonto tarjoaa omaa antiaan syksylle, kuten nyt vaikka pihlajamarjapensailla, jotka ovatkin tänävuonna erityisen hienoja. Olenkin yrittänyt säilyttää pihan pihlajia, ihan syksyä ja lintuja ajatellen.

Syysleimut ovat alkaneet kiinnostaa, koska naapurustossa on mielettömän ihania väriläiskiä tonteilla ja nimen omaan näillä syysleimuilla. Omalla pihalla kukkii aika vaatimattomasti vielä, viimevuoden taimivaihdossa tullut, valkoinen syysleimu. Nyt kyllä haluaisin jonkun kirkkaan värin lisää, joka piristäisi varsin vaalean haaleaa yleisilmettä syyskukkijoiden joukossa.